Rakkaan pöydän tarina

Yksi rakas huonekaluni muutti takaisin kotiin. Kyse on pöydästä, joka on tehty vartavasten minulle.

Ajatus tästä pöydästä lähti aikoinaan eräästä toisesta, jonka näin sisustuslehden kannessa. Kirjoitin siitä silloin jutun, ja se löytyy täältä.

Halusin siis rustiikkisen, täyspuisen pöydän ja pyysin miestäni tekemään sen minulle. Aika pitkään sain pyydellä ja anella ennen kuin päästiin itse asiaan.

 En halunnut välttämättä samanlaista pöytää kuin lehdessä, vaan ihan omanlaisen. Piirsin karkean mallin ja mietin pöydän noin mitat. 

Seuraavaksi kävimme hakemassa Puukeskuksesta puutavaran. Pöytäähän ei kuitenkaan päässyt heti tekemään, koska puun täytyi kuivua aika pitkään sisätiloissa. 

Valmis pöytä sai vähän kolhuja pintaansa, koska halusin sen näyttävän vanhemmalta kuin onkaan. Lopuksi se käsiteltiin rautavithrillillä ja vietiin ulos aurinkoon muutamaksi viikoksi harmaantumaan. Pöydän pinnasta tulikin kauniin harmaa.

Ihmeellinen auringonvalo, mitä se saakaan aikaan!

Juhannuksena 2013 pöytä oli ensimmäistä kertaa esillä meidän olohuoneessa ja sopi kyllä tuohon rautasängyn kaveriksi oikein hyvin. 

Huvittaa muuten nyt katsoa tuota kuvaa.

 Siitä näkee miten järjestyksessään paikkojen oli oltava, tyynyt ojennuksessa, paikat puunattu ja kuurattu, mies ja koirat ajettu pihalle (heh), koska oli juhannus. 

Nyt suhtautuu vähän rennommin asioihin.

Sen jälkeen pöytä on seilannut siellä sun täällä. Välillä ollut melkein heitteillä jossain pihan perällä. Viimeksi ollut tyttärelläni lainassa, ja nyt se siis palautui takaisin minulle. Ulkomuoto on muuttunut alkuperäisestä hiukan tummemmaksi puuvahan ansiosta.

Pöytä on niin vankka ja hyvin tehty, että se kestää vaikka seuraavat sata vuotta. Arvostan yli kaiken puualan osaajia. Voisin itsekin opiskella alaa, mutta taitaa aika ja ikä loppua kesken. Kiitos siis ex-mieheni tästä pöydästä. Arvostan.

Tällä viikolla on ollut niin kauniita, aurinkoisia pakkaspäiviä. Tässä vielä lopuksi kuva aamusta, kun kävin jäällä kävelemässä ja ihastelemassa upeaa luontoa.

Leppoisaa sunnuntaita ja uuden viikon alkua.

Minna