7.4.2018

Mikä viikko!






Onhan ollut taas viikko! Pääsiäisen jälkeen arki alkoikin hieman ikävämmissä merkeissä. Tiistaiaamuna töihin lähtiessä ajoin tässä meidän kotitiellä kolarin. Tulin kolmion takaa toisen auton eteen ja toinen osapuoli ei saanut autoaan pysäytetyksi ajoissa ja ajoi perääni.
Näkyvyys risteyksessä oli huono korkeiden lumipenkkojen vuoksi. Vastapuolen auto oli harmaa ja osittain lumen peitossa. En vain yksinkertaisesta erottanut autoa maastosta.


Hyvä asiahan tässä on se, että mitään henkilövahinkoja ei tullut ja autotkin selvisi suhteellisen vähillä kolhuilla. Aina se vaan silti harmittaa...
Sitten tällä luonteella, joka murehtii kaikkia vastoinkäymisiä ja sättii itseään jokaikisesta epäonnistumisesta, vie aikaa nousta ylös sieltä murheen aallosta.
Olen kyllä yrittänyt opetella olemaan murehtimatta. Ajattelemaan, että jokaiselle sattuu virheitä, eikä se ole maailmanloppu.


No tänään mieli on parempi, jo pelkän säänkin takia. Aurinkohan siellä on heti aamusta paistanut. Oli tarkoitus mennä saareen retkelle oikein eväiden kanssa, mutta eihän sinne enää päässyt. Jäällä oli vettä niin paljon, että kengät ja sukat kastui melko lailla märäksi.


Ei auttanut, kuin kääntyä takaisin ja viettää retkipäivää rannassa. Menihän se niinkin, eväitä maistellen ja auringosta nauttien. 
Mielessä siintää jo ne ajat, kun järvi lainehtii vapaana, ja pääsen ensimmäistä kertaa sup-lautani päälle melomaan. 


Lopuksi vielä kuva naapurini koirasta, joka on aika hauska ja villi tapaus. Hanskoistaan on hyvä pitää tiukasti kiinni silloin, kun tämä kaveri on lähistöllä.
Leppoisaa viikonloppua


Minna

4 kommenttia:

  1. Älä Minna liikaa harmittele, vahinkoja sattuu. Kulujahan se tietää, kun peltiä ruttaantuu, mutta pahemminkin olisi voinut käydä.
    Meillä perheessä lähes legendana ja koko perheen vitsinä kulkee juttu siitä, miten hautausmaan parkkipaikalla mänty siirtyi äipän auton taakse sillä aikaa kun äippä kierteli haudoilla. Voisin melkein vannoa, että siinä ei mäntyä ollut kun tullessa parkkeerasin auton. Kun sitten pois lähtiessä peruutin, niin mäntyyn tömähti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hauska juttu tuo! Ei tietenkään sillä hetkellä tuntunut hauskalta.
      No, tämä minunkin tapaus on varmasti opiksi. Yritän vastaisuudessa olla vieläkin tarkempi, ainakin siinä risteyksessä...

      Poista
  2. Juu se on vaan aineellista. Pelästyin aluksi, että ikävä uutinen tarkoitti henkilövahinkoja, mutta niin kauan kuin niiltä vältytään, maallisista asioista pääsee yli, vaikka harmituksen kyllä ymmärtää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan autot vain kärsi, ja kyllä se harmituskin tässä pikkuhiljaa helpottaa.

      Poista