Päivät ovat olleet niin kiireisiä, että ei tännekkään ole kerennyt muuta kuin välillä kurkkaamaan.
Luonto on viime päivinä antanut parastaan, kun kauniit lämpimät (helteiset) aurinkoiset päivät ovat seuranneet toisiaan. Kävin viime viikolla heittämässä talviturkkini, siis viidestoista toukokuuta!
En muista, että olisin koskaan aloittanut kesäistä uintikauttani näin aikaisin. Uin kuitenkin Päijänteessä, missä vesi ei ole sitä kaikkein lämpimintä.
Olen nyt asunut tässä talossa melkein kolme vuotta. Ympäristö on kaunis järvineen ja metsineen, sen olen aina sanonut. Viime talvi ja tämä kevät on kuitenkin tehnyt sen, että ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, kuin asuisin oikeasti paratiisissa.
Talvi oli upea, kun oli lunta, pakkasta ja paksut jäät. Uskon, että jos olisin asunut jossain toisessa paikassa, niin se ei olisi välttämättä tuntunut siltä. Täällä järvi antaa niin paljon mahdollisuuksia nauttia erilaisista asioista, ja kotona ollessakin se on koko ajan silmien edessä. Näen auringon nousut, kauniit kesäillat, lumituiskut ja aurinkoiset pakkaspäivät. Kaikki luonnonilmiöt jotenkin kertautuu tässä rannalla.
Tämä kevät taas on tuntunut, että se menee niin ytimeen. Vihreys, tuoksut ja linnut (sorsat, joutsenet ja kaulushaikara) ja lintujen pesintä-äänet. Kaikki on jotenkin ylivirittynyttä.
Piste iin päälle on meidän talon asukkaat, mukavaa ja sosiaalista porukkaa. Se tuli taas todistettua, kun vietettiin pihatalkoita. Oli leppoisaa yhdessäoloa pihan kevätkunnostuksen lomassa, grillausta, saunomista ja uimista. Kaikki me olimme sitä mieltä, että tämä on paras paikka ihmisen asua, ainakin meille paras.
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti