Paluu arkeen, hyvä niin.

Opettelen pikkuhiljaa takaisin arkeen ja laskeutumaan syksyyn. Tulin viikonloppuna aurinkolomalta(!!!) Kreikasta. Hullua helteisen kesän jälkeen, mutta onhan matkustelu kivaa, oli kohde ja aika mikä hyvänsä.

Toukokuusta lähtien olen elänyt "lomaelämää", koti on ollut vain jonkinlainen väliaikainen tukikohta ja kääntymispaikka. Mutta nyt keskityn taas talvipesän rakennukseen. Hyvä alku siihen on pari uutta kaktusta, jotka eilen ostin keittiön ikkunalle.

Tällä hetkellä ikkunoihin ropsiva sadekaan ei haittaa yhtään tätä pesän rakentajaa, vaan nautin kotona olemisesta ihan täysillä. 

Jalassa Kreikasta ostetut lampaanvillatossut, aika kitchit, mutta lämpimät. Kynttiläkipoissa samasta paikasta rannalta kerättyjä kauniisti hioutuneita kiviä.

Elämä tuntuu nyt hyvälle ja luulen, että syksykin on ihan hyvä. Autokin meni eilen katsastuksesta läpi ihan heittämällä, vaikka luulin, että siinä on vikoja vaikka kuinka. Hhmmm, ei hullumpaa...

Minna

Oma koti, paras koti

Viime aikoina olen aika paljon miettinyt kodin merkitystä. Maailma on melkoisessa myllerryksessä ja uutiset suoltaa huonoja ja traagisia uutisia lähes päivittäin. Ihmiset joutuvat jättämään oman kotiseutunsa, kotinsa ja sukunsa sotien tai muiden katastrofien takia.

Asiat, mitkä tekevät kodin ovat aika yksinkertaisia, arkisia asioita. Ruoan laittoa, leivontaa, pyykkäämistä, siivoamista, perheen yhteistä aikaa ja vain olemista. Oma vuode mihin voi itsensä illalla kallistaa, ja jossa saat riittävän levon.

Itse tehty omenapirakka ja kahvi lauantaipäivänä viikkosiivouksen jälkeen tuntuu niin kodilta. Myös pelargonia ikkunalaudalla tai punaposkiset tomaatit. Tavalliset asiat ja rutiinit tuovat turvaa ja lohtua tuulisina aikoina. 

Toivoisin, että jokainen ihminen maanpäällä löytäisi oman turvasatamansa, oman kotinsa, jossa voi olla juuri sellainen kuin on, ja tehdä niitä asioita jotka on itselle tärkeitä. Naivia ehkä, mutta näin minä toivon. 

Hyvää, tavallista keskiviikkoa itsekullekin.