Kesälaitumella

Koulut ovat loppuneet ja lapset kirmanneet laitumelle. Vielä kolmisen viikkoa, kun minullakin alkaa kesäloma.

 Toivottavasti nämä melko vaihtelevat säätilat vaihtuu siihen mennessä lempeämmäksi.

Kyllä on ollut upeata seurata täältä ylhäältä, kun aurinko nousee aamuyöstä järven takaa. En ole koskaan vedellyt verhoja yöksi ikkunan eteen, mutta nyt on pakko, koska  unirytmi on mennyt sekaisin tämän kirkkauden takia.

 Luonto on täynnä kukkia ja ihania kesän tuksuja. Nämä kukkaset poimin aamulenkkini varrelta.

Selkä on kipeytynyt jostain syystä joten jumppa ja kuntosali on vaihtuneet toistaiseksi kevyeen lenkkeilyyn. Lääkäri ei löytänyt mitään varsinaista syytä kipeytymiselle, määräsi vain kuurin tulehduskipulääkeitä.

Selän kipu vetää ikävästi jalkoihin ja tekee voimattoman olon. Ehkä joku hermo on jumissa. Toivon hartaasti, että tämä on jotain ohimenevää.

Kotona en ole tehnyt juurikaan mitään, siis mitään kesään liittyvä. Parvekkeella ei ole kukkia eikä mitään mutakaan parveke-elämään kuuluvaa. Ainoataan tuoli jossa istuskelen aurinkoisina aamupäivinä ja nautiskelen järvinäkymästä.

Olen niin jo mielessäni lähdössä pois tästä asunnosta ettei huvita tehdä täällä mitään ylimääräistä. Toivottavasti pääsisin heinäkuussa muutamaan ja kerkiäisin nauttia kesästä uudessa asunnossa, sen rannasta ja hienoista ulkoilumaastoista.

Tämä kuva on muutaman viikko sitten otettu Muuratsalossa. Kyseessä on jättimäinen kivi tai siirtolohkare. Kuva ei näytä kiven oikeata kokoa, sillä se on todella iso. Mietin, että kiven päällä olisi kiva paistatella päivää ja olla picnikillä.


Tälle päivälle on suunnitelmissa vähän siivousta, shoppailua ja ehkä auringonpalvontaakin.

Minna

Tukka putkella eteenpäin

Alkuun levottoman yön jälkeen uni maistuikin niin, että kello näytti puolta kymmentä herätessäni. Harvinaista näin aamuvirkulle ihmiselle. 

Päivä lähti mukavasti käyntiin n. puolentoista tunnin lenkillä.

 Eilinen Tikiksen aerobinen harjoite jäi tekemättä hankalan työvuoron takia joten tein sen tänään. Juoksua ja reipasta kävelyä vuorotellen.

 Lenkin jälkeen kotona vielä tämän päivän jalka-treeni.

 Jotain kehitystä on kropassa tapahtunut, kun noin karkeasti sanottuna ennen kävelin ylämäet ja juoksin alamäet, nyt on mieluummin toisinpäin. Kipu ja hengästyminen ei enää tunnu pahalta vaan asiaankuuluvalta, jos haluaa kehitystä tapahtuvan.

Vaatetus on oleellinen osa varsinkin näin talvella liikkuessa.

 Ostin syksyllä Puman juoksutakin, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Se on kevyt ja ohut, mutta vaatii tietenkin alleen muutaman vaatekerran, että siinä tarkenee.

 Teknisen kerraston lisäksi päällysvaatteiden alla on lämmitävä fleesekerrasto. Lenkille lähtiessä on yleensä alkuun hieman kylmä, mutta olo lämpiää aika äkkiä. Takin raidat ovat heijastimia, joten siinä näkyy pimeälläkin, ja piristävä pinkki väri on mielestäni kiva.

Liikunnan jälkeen mantelikalaa ja kasviksia, nam.

 Loppupäivä meneekin sitten pyykkiä pesten ja ehkä telkkua töllötellen. 

Minna

 PS. Vierailijoita täällä blogissa näyttää olevan melko mukavasti joten arvostaisin jos jättäisit itsestäsi jäljen myös kommentin muodossa.

Sumussa

Olipa aika uskomaton sää tänä aamuna, kun kävin lenkillä. Sumu oli niin sankka ettei nähnyt montaakaan metriä eteensä. Kuvat on otettu rannalta, tunnelma oli aika mystinen.

 

-M-