Oikean sävyn metsästys

 

 

 

Joulu- ja tapaninpäivän yöt olin töissä, ja nyt on edessä viikon pituinen loma. Minulle sopii tämä lomailu joulun jälkeen paremmin, kuin lomailu ennen joulua. Olin muutama vuosi sitten lomalla jouluviikolla. Siivosin , leivoin, ostin joululahjat jne. Palatessani pyhien jälkeen töihin olin paljon väsyneempi, kuin ennen lomaa.

Nyt ei tarvitse muuta kuin rentoutua ja ladata akkuja.

Sen verran luntakin on tullut, että aion käydä hiihtämässä. 

Eilen kävin ostamassa neulelankoja, sillä mikäpä olisi parempi rentoutumiskeino, kuin neulonta televisiota katsellessa tai äänikirjaa kuunnellessa.

Tarkoitus oli ostaa tumman vihreää puuvilla- tai bambu-lankaa, mutta ei, ei löytynyt oikeaa sävyä.

Oikean sävyn metsästys käy melkein työstä.

Kävin Titityyn lankakaupassa Toivolan vanhalla pihalla. On se vain neulojan taivas, se kauppa. Sieltä olisi löytynyt oikean sävyinen lanka, mutta sitä ei ollut riittävästi...harmi. 

Samalla fiilistelin Toivolan joulutunnelmia, pieniä lahjatavarapuoteja, valoja, vanhoja rakennuksia.

Usean kaupan lankahyllyt koluttuania löysin oikean sävyn, mutta villalankana. Siihen siis oli tyytyminen. 

Nyt neulosta pukkaa hyvää vauhtia, patenttineulosta tällä kertaa. 

Kohta vuosi vaihtuu. Omalta kohdaltani tiedän, että luonto ja luontomatkailu on tulevana vuonna enemmän mukana elämässäni.

Onnea vuodelle 2020!

Minna

Omanlainen jouluni

Jouluaatto meni, ei ihan tutulla kaavalla, mutta melkein. Ensimmäistä kertaa tyttäreni vietti joulua muualla, eli omassa joulupöydässäni oli vähemmän väkeä. Täytyy myöntää, että alkuun asia ahdisti jonkin verran, mutta kyllä se siitä sitten meni. Tosiasia kuitenkin on, että lapset kasvaa, ja heillä on omat juttunsa ja menonsa.

Olen paljon yksinkertaistanut omaa joulun viettoani, vähentänyt lahjojen ostamisen minimiin, ja samoin vähentänyt jouluruokien määrää. Ensimmäistä kertaa tuntuu nyt, että ruokaa oli sopivasti. sitä ei tarvitse syödä päiväkausia. Joulukinkkua en enää itse paistanut, koska koin sen turhaksi. Lihan syöntini on nykyään niin vähäistä, että kokonaisesta kinkusta olisi osa jäänyt todennäköisesti syömättä.

Niin se elämä muuttuu ja itse on muututtava mukana. Olenkin miettinyt, että vaikka jo ensi jouluna voisin istua valmiissa joulupöydässä jossain Lapissa valkoisten hankien keskellä. Sitä en tiedä millä kokoonpanolla, mutta tällä hetkellä tuntuu, että kiireetön ja rauhallinen joulun aika kauniissa talvimaisemissa on minun juttuni, se omanlainen jouluni.

Minna

Joulu ja pönttöpommit (?)

Nyt alkoi viikon pituinen joululoma, vaikka vielä sitä ei tajua. On kaikenlaista pientä puuhaa vielä tekemättä. Olen kyllä aika kevyesti pyrkinyt ottamaan nämä jouluhommelit. Joululahjahankinnat ollut ihan minimissä, jotain pientä vain kuusen alle. Ainut asia mistä haluan pitää kiinni, on koti, sen pitää näyttää jouluiselta ja siistiltä.

Minulle tämä aika on ainutlaatuinen, siksi esim. kuusi tuodaan yleensä paria päivää ennen joulua, ei siis viikkoja aikaisemmin. Ruokien suhteen mennään ihan perinteisesti. Meillä koko porukka on aina tykännyt jouluruuista. Itse olisin kyllä jo valmis luopumaan kinkusta, mutta lapset haluavat sen edelleen, joten tänäkin vuonna sitä on pienesti.

Eilen vielä siivoilin ja sitten illalla kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin. Tuossa se nyt loistaa, joulun kruunu, omalla paikallaan. Pelkkiä palloja ja tähtiä koristeinaan. Niin, ja onhan siellä se pieni joulun enkeli kuusen latvassa.

Joulun lahjoihin kuuluu myös yksi itse valmistettu lahja, ekologiset vessanpöntön puhdistuspommit. Ne on valmistettu muutamasta raaka-aineesta, ruokasoodasta, sitruunahaposta ja tuoksua tulee eteerisestä öljystä. Sitä en tiedä, mitä lahjan saajat ajattelevat arkisesta lahjastani, mutta näin haluan herätellä miettimään tätä meidän maapallon tilannetta, että asiat voisi tehdä toisin.

Kauniiseen rasiaan pakattuna pommit voi hyvin pitää esillä kylpyhuoneessa.

 Luontokin on tällä hetkellä niin kaunis ja valoisa lumipeitteen ansiosta. Mitä muuta sitä pohjolan asukas voi toivoa, kuin valkoista joulua, ja se me saatiin. Pari päivää sitten otetussa kuvassa Päijänteen selkä loiski vielä vapaana, mutta nyt se on jäätynyt kokonaan.

Hyvää ja Rauhallista Joulua

Minna

Taitaa olla joulu tulossa

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun jouluhulinat ovat menneet minulta ohi silmien ja korvien. Tosiaan, taitaa olla joulu tulossa, enkä minä (jouluihminen) ollut uhrannut sille täällä kotona vielä ajatustakaan. Kynttilöitä olen kyllä polttanut, mutta vain tunnelman takia.

Nyt viikonloppuna asiat ovat toisin. Olen silittänyt ja ripustanut kimmellysverhoni ikkunaan, laittanut olkikranssin oveen ja kynttilöitä ja jouluvaloja vähän joka puolelle.

Luulin jo päässeeni jouluverhoista, mutta viime jouluna kokeilin noita kauan sitten hankkimiani kimalleverhoja ikkunaan ja toihan ne niin lämpöisen tunnelman, että perinne jatkuu. 

Olen ripustanut kimmellykset pellavaverhojen päälle, koska yksistään ne olisivat liian läpinäkyvät.

Hiljaa hyvä tulee tässä joulun laitossakin. Ei liian aikaisin, vaan juuri oikeaan aikaan ja sopivissa määrin.

Minna

Katse kohti kevättä.

Ei nyt vielä ihan kevät, mutta paremmalla puolella ollaan. Se on joulu pistettävä pakettiin taas vuodeksi. Joulukuusesta en haluaisi vielä luopua, koska se on ollut jotenkin niin mieleinen tänä jouluna. Kuusi ei ole juurikaan varistanut neulasiaan, koska juotin sitä niin ahkerasti ensimmäisinä päivinä.

 Muutenkin tämä joulun aika on tuntunut erityisen kivalle, koska aloitin loman joulun pyhien jälkeen. Reilun viikon huili on tehnyt todella hyvää.

Ainut kurja asia oli tietenkin aaton sairastaminen, mutta siitäkin selvittiin.

Lomaani olen viettänyt ainakin ulkoillen ja kuntoillen. Kävin elämäni ensimmäisen kerran jääkiekko-ottelussakin, katsomassa JYP-TAPPARA ottelun. Kotiinhan se voitto tuli!

Tyttären luona olen ollut muutamana päivänä tekemässä makuuhuoneen remonttia. Minä niin tykkään remonteista...oikeasti...

Leppoisaa loppiaista ja viikonloppua.

Minna

Kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti...

Joulun vietossamme tuli yllättävä muuttuja matkaan, eli aatto ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vielä lauantaina kaikki näytti hyvälle, jouluruuat ja lahjat oli pääosin hankittu, koti laitettu suurinpiirtein juhlakuntoon.

Lauantai-iltana kävin tyttäreni kanssa elokuvissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan. Kolmetuntinen elokuva oli kyllä vaikuttavuudessaan omaa luokkaansa. Laadulla tehty, upeilla näyttelijäsuorituksilla varustettu koskettava draama. Pieni sisukas kansamme taisteli lähes mahdottomassa tilanteessa suurta valtaa vastaan. Elokuva oli myös raaka, mutta sellaistahan sota on.

 

                                                                                    Illalla elokuvan päätyttyä kotona laitoimme vielä kinkun uuniin paistumaan. Aamuyöstä heräsin hirvittävään päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Pitkälle aaton iltapäivään ravasin sängyn ja vessan väliä oksentamassa, kun mikään ei pysynyt sisällä. Pääkipu oli niin hirvittävä, että mietin jo päivystykseen lähtöä.

Minun potiessa tyttäreni valmisteli jouluruuat ja kattoi pöydän valmiiksi iltaa varten. Olin päättänyt, että jouluruokailu pidetään, vaikka itse en siihen pystyisi osallistumaan.

Jossain vaiheessa söin pienen palan suolakurkkua ja...yllätysyllätys olo alkoi kohentua. Elimistö kaipasi ilmeisesti suolaa. Lopulta pystyin syömään vähän myös jouluruokia. Illalla, sen rääkin jälkeen tuntui ihanalta loikoilla sohvalla, katsella jouluisia ohjelmia ja maistella suklaata.

Muista jouluhommeleista täytyy tietenkin mainita tämä lähes joka jouluinen rakennusoperaatio.

Tein taas jouluksi piparitalon, mutta paljon viimevuotista pienemmän. Taikina on tehty gluteenittomana, ja siitä tuli mielestäni hyvänmakuista ja helposti leivottavaa. Resepti löytyy täältä.

Taikina ei riittänyt pohjaan, ja siksi ostin kaupan valmista gluteenitonta taikinaa. Täytyy sanoa, että taikinoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Itse tehty oli moninveroin parempaa.

Kaikesta huolimatta jouluaatto meni oikein hyvin, ei suunnitellusti, mutta kuitenkin. Joulun pyhät jatkuu, mutta minä suuntaan parin tunnin päästä yöksi töihin. Asia on ihan OK, koska loppuviikosta jään lomalle. Teille muille toivotan leppoisia joulun päiviä.

Minna

Tähti tähdistä kirkkain.

Eilen illalla oli työpaikan pikkujoulu. Ilta kului hyvän ruuan, juoman ja ennenkaikkea hyvän seuran merkeissä. Nyt kun juhlat on juhlittu voin keskittyä kunnolla joulun tuloon. Joululahjoja on vielä ostamatta, mutta eiköhän sekin asia tule hoidettua. Myös yksi jouluinen talo on taas tarkoitus pystyttää. Viikko on kuitenkin aikaa touhuilla.

 Hei, mikäs kuvassa pilkistää...siis joulukuusi on on saapunut taloon! Tämän joulun kuusi on pieni ja kaunis tunnelmanluoja. Ostin myös hauskan enkelin, jonka laitan kuuseen roikkumaan.

Puuhastelu sujuu kivasti Jouluradion taustalla soidessa. Olen huomannut olevani enemmän herkistelijä, kuin iloisten joululaulujen kuuntelija.

Silloin, kun tyttäreni aikoinaan syntyi, kaksi viikkoa ennen joulua, oli Vesa-Matti Loirin joululevy ilmestynyt. Kuuntelin silloin paljon tuota levyä, ja nykyään kuunnellessani nousee aina tunteet pintaan. Tänään minun oma joulun lapseni täyttää taas vuosia, ja olen palannut ajassa taaksepäin muistelemaan noita ihmeellisiä aikoja.

Minulla on muutamia suosikkeja tuolta levyltä, mutta yksi laulu on vuosien varrella noussut ylitse muiden. 

Nykyisen kiieisen elämän keskellä tämän laulun sanat ovat vaikuttaneet minuun niin vahvasti. Tärkeää on välillä hiljentyä, ja myös säilyttää lapsenmielisyytensä. Nauttia elämän pienistä yksinkertaisista asioista.

Vesa-Matti Loiri, Tähti tähdistä kirkkain

Minna

Ryhtiä makuuhuoneeseen

Hain ullakolta vanhan puuoven, jonka olen ostanut vuosia sitten Metsäkylän navetasta. Olen kaivannut jotain ryhtiä makuuhuoneessa olevan lipaston yhteyteen (lipastosta puuttuu edelleen vetimet). 

Yhtäkkiä tuli mieleen tuo vanha ovi, ja kyllähän se hyvältä näyttää. Oven kaunis puupinta tuo jotenkin lämpöä mustavalkoisiin seiniin ja koko huoneeseen. 

Pieni kuusi muuttaa parvekkeelle sitten, kun varsinainen joulukuusi saapuu.

Olen kaivellut joulutavaroita esille komerosta, mutta kuusen valot ja viime joulun alla ostamani kuusenpallot on tällä hetkellä hukassa. Olen kääntänyt ympäri kaikki komerot ja laatikot, mutta ei vain löydy... en yhtään muista mihin ne viime joulun jälkeen talletin. Plääh, ärsyttää! Etsiskely siis jatkuu.

 Ensimmäiset joulun hyasintitkin on hankittu. On ne vaan kauniita... 

Minna

Throwback viime jouluun

Se on sitten joulukuu ja ajatukset hiipii pikkuhiljaa jouluisiin juttuihin. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rauhallisemmin ottaa. Kiva kuitenkin muistella viime joulua, vaikka viimein jouluaattona olin aivan puhki kaikesta "jouluhössäämisestä".

 Suurimman työn teetti tuo kuvassakin näkyvä joulutönö, mikä ei oikeasti ollut mikään tönö, vaan aika iso rakennelma. Taikinaa taloon meni melkoisesti. Valmistin taikinan itse, ja vielä gluteenittomana (en tiedä miksi), ajattelinko syödä koko suuren talon. Kahvipöydän herkkuna oli kakku, jossa oli pipareita, puolukoita ja kinuskia, slurps...

Joulupuun virkaa hoiti mänty. Puu oli kyllä kaunis, mutta aika harvaoksainen. Koristeita siihen ei juurikaan saanut. Joulunvietossa oli yksi karvainen poika, joka olisi mielellään vaihtanut kengän johonkin makupalaan. Kuvassa näkyy myös joulupäivän harmaa säätila.

Tulevan joulun otan vähän kevyemmin, nauttien tunnelmasta ja rauhasta. Piparitalon teen tänäkin jouluna, mutta en aio olla suuruudenhullu, vaan pienempi talo riittää. Hyvää joulukuun ensimmäistä. 

Minna

Joulun tunnelmia

 

Joulupäivää tässä vietetään. Viime yönä tuli nukuttua vähän huonosti, johtunee ehkä kaikesta eilisiltaisesta syönnistä. Elimistö kävi yöllä jotenkin ylikierroksilla. 

Jouluaatto meni melko perinteiseen tyyliin. Iltapäivällä kävimme kirkossa katsomassa joulukuvaelmaa. Kirkko pullisteli ihmisista niin, että kaikki ei mahtuneet edes istumaan. Siellä sain laulaa muutamat joululaulutkin sydämeni kyllyydestä. 

Jouluruokana meillä oli ihan perinteiset joululaatikot, kinkku ja kalat. Jälkiruuaksi kahvin kanssa tein rockyroadia ja ihanaa merenkijäädykekakkua. Kakku on muuten ihan älyttömän hyvää. Ohje löytyy täältä.

Joulupuuna, kuten kuvasta näkyy, meillä on tänä jouluna mänty. Oksat on sen verran harvassa, että koristeita meni tosi vähän. 

 Yksi karvatassu (Pali) on taas yökylässä. Tuntuu mukavalle, kun se tuossa vieressä tuhisee. Tänään on muutamaan kertaan käyty ulkona tekemässä pikku lenkki. Sää on ollut melko kurja, ja näyttää, että järven jäätkin taitaa sulaa pois.

 Minulla loma lähenee loppuaan, tiistaina on ensimmäinen työpäivä. Siitä se arki pikkuhiljaa alkaa ja lähdetään kohti kevättä (ihan mahtavaa!)

Hyviä joulunpyhien jatkoja toivottelen. 

Minna

Gluteeniton piparkakkutalo

Muutama päivä on mennyt pientä taloa pystytellessä. Tarkoitan tietenkin piparkakkutaloa. Taloja on syntynyt aikaisempinakin jouluina, isoja ja pieniä. 

Olen edelleen gluteenittomalla ruokavaliolla, ja hei, kaikki kiputilat selässä, jaloissa ja käsissä ovat pysyneet poissa. Olo on ollut mainio, mutta ruisleipää vain kaipaan ihan sairaan paljon.

Tänä vuonna kokeilin tehdä talon gluteenittomasta taikinasta. Hyvältä se ainakin maistui, siis se taikina. Toki jotain jäi myös paistettavaksikin. 

Huomasin, että piparit oli jotenkin mureampia vehnäjauhoista tehtyyn taikinaan verrattuna.

Talomateriaalina ei ihan paras mahdollinen. Muutaman osan jouduin tekemään uudestaan, koska pari seinäpalaa meni rikki.

Säilytin taikinaa jääkaapissa vuorokauden ennen leipomista, mutta taikina pehmeni aika äkkiä leivottaessa, se ei siis kestä montaa kaulintakertaa. En tiedä, että auttaisiko jauhomäärän lisääminen.

Taikinan ohjeen löysin täältä.

Ikkunalaseiksi liimasin sokerimassalla liivatelevyjä. Osa ikkunoista irtoili, vaikka kuivuivat yön ajan painon alla. Aika työläs projekti kaikenkaikkiaan.

En välttämättä tekisi enää gluteenittomasta taikinasta, koska vehnäjauhoja käyttäen tulee kyllä kestävämpi rakennelma. 

Nyt talo on kuitenkin onnellisesti pystyssä ja talon sisällä tuikkii tunelmallinen led-valo. Mielestäni siitä tuli aika kiva, vaikka onkin aika rönsyilevästi koristeltu.

Tästä jatkuu joulun laitto muutaman herkun valmistuksella ja viime hetken siivouksella. Sittten se on käsillä, joulu nimittäin.

Minna

Talventörröttäjät

Hyvää torstaita. On ollut taas jonkinlainen chillailu-päivä tänään, kun olin viime yön töissä. Siis nukkumista, metsälenkkiä ja jotain jouluun liittyvää pikku puuhaa.

Siitä puuhasta, joka ei tarkemmin mietittynä olekaan niin pieni, juttua tulossa myöhemmin.

Vielä ensi yön valvon ja sitten alkaakin se kauan odotettu reilun viikon pituinen loma.

 Yhden pienen reissun heitän kotiseudulleni ennen joulua, mutta muuten on tarkoitus vain levätä, ulkoilla ja kenties ottaa yksi karvainen koirapoika hoitoon.

Lenkillä käydessäni toin metsästä muutaman talventörröttäjän. Jos mitään ymmärrän, niin taitavat olla vadelman oksia. Luonto on nyt pullollaan noita kuivuneita oksia, törröttäjiä. Mielestäni aika kauniita.

Minä otan vielä pienet unoset ennen työvuoroa, joten heipat.

Minna