Asunko paratiisissa?

Päivät ovat olleet niin kiireisiä, että ei tännekkään ole kerennyt muuta kuin välillä kurkkaamaan.

Luonto on viime päivinä antanut parastaan, kun kauniit lämpimät (helteiset) aurinkoiset päivät ovat seuranneet toisiaan.  Kävin viime viikolla heittämässä talviturkkini, siis viidestoista toukokuuta!

En muista, että olisin koskaan aloittanut kesäistä uintikauttani näin aikaisin. Uin kuitenkin Päijänteessä, missä vesi ei ole sitä kaikkein lämpimintä.

Olen nyt asunut tässä talossa melkein kolme vuotta. Ympäristö on kaunis järvineen ja metsineen, sen olen aina sanonut. Viime talvi ja tämä kevät on kuitenkin tehnyt sen, että ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, kuin asuisin oikeasti paratiisissa.

Talvi oli upea, kun oli lunta, pakkasta ja paksut jäät. Uskon, että jos olisin asunut jossain toisessa paikassa, niin se ei olisi välttämättä tuntunut siltä. Täällä järvi antaa niin paljon mahdollisuuksia nauttia erilaisista asioista,  ja kotona ollessakin se on koko ajan silmien edessä. Näen auringon nousut, kauniit kesäillat, lumituiskut ja aurinkoiset pakkaspäivät. Kaikki luonnonilmiöt jotenkin kertautuu tässä rannalla.

Tämä kevät taas on tuntunut, että se menee niin ytimeen. Vihreys, tuoksut ja linnut (sorsat, joutsenet ja kaulushaikara) ja lintujen pesintä-äänet. Kaikki on jotenkin ylivirittynyttä.

Piste iin päälle on meidän talon asukkaat, mukavaa ja sosiaalista porukkaa. Se tuli taas todistettua, kun vietettiin pihatalkoita. Oli leppoisaa yhdessäoloa pihan kevätkunnostuksen lomassa, grillausta, saunomista ja uimista. Kaikki me olimme sitä mieltä, että tämä on paras paikka ihmisen asua, ainakin meille paras.

  Minna

Mikä viikko!

Onhan ollut taas viikko! Pääsiäisen jälkeen arki alkoikin hieman ikävämmissä merkeissä. Tiistaiaamuna töihin lähtiessä ajoin tässä meidän kotitiellä kolarin. Tulin kolmion takaa toisen auton eteen ja toinen osapuoli ei saanut autoaan pysäytetyksi ajoissa ja ajoi perääni.

Näkyvyys risteyksessä oli huono korkeiden lumipenkkojen vuoksi. Vastapuolen auto oli harmaa ja osittain lumen peitossa. En vain yksinkertaisesta erottanut autoa maastosta.

Hyvä asiahan tässä on se, että mitään henkilövahinkoja ei tullut ja autotkin selvisi suhteellisen vähillä kolhuilla. Aina se vaan silti harmittaa...

Sitten tällä luonteella, joka murehtii kaikkia vastoinkäymisiä ja sättii itseään jokaikisesta epäonnistumisesta, vie aikaa nousta ylös sieltä murheen aallosta.

Olen kyllä yrittänyt opetella olemaan murehtimatta. Ajattelemaan, että jokaiselle sattuu virheitä, eikä se ole maailmanloppu.

No tänään mieli on parempi, jo pelkän säänkin takia. Aurinkohan siellä on heti aamusta paistanut. Oli tarkoitus mennä saareen retkelle oikein eväiden kanssa, mutta eihän sinne enää päässyt. Jäällä oli vettä niin paljon, että kengät ja sukat kastui melko lailla märäksi.

Ei auttanut, kuin kääntyä takaisin ja viettää retkipäivää rannassa. Menihän se niinkin, eväitä maistellen ja auringosta nauttien. 

Mielessä siintää jo ne ajat, kun järvi lainehtii vapaana, ja pääsen ensimmäistä kertaa sup-lautani päälle melomaan. 

Lopuksi vielä kuva naapurini koirasta, joka on aika hauska ja villi tapaus. Hanskoistaan on hyvä pitää tiukasti kiinni silloin, kun tämä kaveri on lähistöllä.

Leppoisaa viikonloppua

Minna

Lukutoukkia ja rentoa oleilua

 

  Kevätpuolta eletään ja valon lisääntymisen huomaa jo ihan selkeästi. Lunta on satanut nyt lähes päivittäin. Se on kivaa se! Eilen illallakin lunta pyrytti sakeasti ja tuuli tuiversi.

Viime viikonlopun olin töissä, mutta nyt vietän vapaata viikonloppua ja luvassa on jotain kivaa. Tänään on meidän lukupiirin kokoontuminen. 

Näen taas ihanat naiset, entiset työkaverit ja yhden nykyisen. Kahvitellaan ja keskustellaan luetusta kirjasta, sekä vaihdetaan kuulumisia.

Samalla reissulla kaupungin keskustassa käyn katsomassa muutamia sisustusjuttuja.

Olen parin viikon aikana panostanut nukkumiseen, koska joulun jälkeen tuntui, että on (lomasta huolimatta) jotenkin tosi uupunut olo.

Olen nyt ruvennut aikaisemmin nukkumaan ja lopettanut tietokoneen ja puhelimen raplaamisen iltaisin. Yöheräämiset on jääneet pois ja nukun aamulla pitempään. 

Muutenkin olen pyrkinyt kotona rentoutumaan, enkä suorittamaan. Kirjat, sanaristikot ja villasukat ainakin kuuluvat rentoon oleskeluun. Pölypallerot saattaa sängyn alla ajaa toisiaan takaa, mutta mitä siitä. Imuroin vaikka sitten ensi viikolla.

Hyvää talvista viikonloppua!

Minna

Unelmia, onko niitä?

Olen muutamana päivänä lukenut blogista mielenkiintoista tarinaa eräästä henkilöstä. Seurasin hänen elämäänsä jo vuosia sitten mm. television lifestyle-ohjelmassa ja luin myös silloista blogia. Kyseessähän on (toimittaja, käsityöläinen, taiteilija ja vaikka mitä muuta) Anu Pensola (ent. Harkki).

Luin nykyisen blogin päivitykset ihan alusta asti, eli siitä, kun Anu osti Rönnin tilan 2013. Se on eräänlainen tarina unelmasta, rohkeudesta ja rakkaudesta.

Olen paljon omalla kohdallani miettinyt elämääni. Minullakin on ollut unelmia, melko samanlaisia, kuin tuossa Anun tarinassa. Haaveilin joskus vanhasta talosta maalla, eläimistä ja jonkinlaisesta käsityöläisen elämästä, mutta ne haaveet kariutui eron myötä. En ole niin uskalias, kuin Anu, että olisin muuttanut asumaan maalle lasten ja eläinkunnan kanssa, ilman toista aikuista.

Yleensä kai on niin, että ainakin osa haaveista ja unelmista muuttuu, kun elämäntilanne muuttuu. Minulle ainakin on käynyt niin. Olen nykyiseen elämääni melko tyytyväinen. Ihmissuhteet on kunnossa ja lapsilla asiat hyvin.

Olen rakastunut nykyiseen asumismuotooni ja kotiini, tähän pieneen pesääni. Tänne on aina ihana tulla ja tässä on helppo olla. Tämän asunnon ostaminen olikin minulle aika iso toteutunut unelma.

On kuitenkin asioita joille haluaisin muutosta, liittyen lähinnä työelämään ja vapaa-aikaan. Haluaisin, että työajan rytmitys olisi toisenlainen ja vapaa-aikaa olisi enemmän. Jos näin lonkalta saisin haaveita heittää, niin niitä olisi mm. matkailu, suurempi vapaa-aika, koiran hankinta, enemmän aikaa kaikenlaiseen harrastamiseen...

Haaveeni eivät ole kovin suuria, vaan ihan toteuttavissa olevia. Yksi lähiajan haave on päästä hiihtämään, ja luulen, että se toteutuu huomenna. Lunta on nyt tullut niin mukavasti. Sinne maalle muuttoakin voisin vielä joskus harkita, jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Eihän sitä koskaan tiedä...

Anun blogi-päivitykset löytyy täältä. 

Minna

Monta hyvää ja yksi vuoden 2017 paras asia...

Se on taas yksi vuosi takanapäin. Tässä muutamia asioita jotka jäivät mieleen kuluneesta vuodesta. Minulle tämä vuosi oli ehkä eniten sosiaalisen elämän vuosi. Tapasin uusia ihmisiä, liityin erilaisiin ryhmiin ja kävin kaikenlaisissa tapahtumissa.

Keväällä ja alkukesästä elin elämässäni aika rankkja aikoja. Silloin tuli paljon liikuttua metsässä, ja huomasin miten luonto voi hoitaa ihmistä, jos siihen vain antaa mahdollisuuden.

Tämän vuoden aikana ole opetellut leipomaan gluteenitonta leipää, pizzaa ja vähän herkkujakin. Olen viimeistään nyt tajunnut, miten paljon ravinto vaikuttaa omaan oloon. 

Liikuntani on monipuolistunut tänä vuonna, sillä lenkkeilyn lisäksi käyn uimassa ja teen kotona lihaskuntojumppaa. Uintireissuilla myös vesijuoksen, ja se on kyllä tuntunut tehokkaalle.

Yksi kesän ikimuistoisimpia reissuja oli, kun lähdin Kalajoelle tyttäreni matkaseuraksi. Hänellä oli siellä dj-keikka Setä Tamun ja Kuningas Pähkinän kanssa. Ihanassa kesäillässa ajeltiin Kalajoelle. Tyttö heitti keikan "autoilevalle" yleisölle, ja sitten aamuyöllä ajoimme takaisin kotiin. Se oli sellaista äiti-lapsi aikaa. Kivoja muistoja tuollaiset...

Oma poikani täytti syksyllä kahdeksantoista vuotta. Olen hämmästellyt miten lyhyessä ajassa muutos lapsesta aikuiseksi on tapahtunut. Hieman jurosta teinistä on kehkeytynyt vastuuntuntoinen, keskusteleva, ulospäinsuuntautunut nuori aikuinen.

Kotona olen tehnyt pientä ikuiuusremonttia keväästä lähtien. Kaakelien maalaus sinisestä harmaaseen onnistui yli odotusten. Tällä hetkellä liesituuletin on jo asennettu ja hyllyt osittain seinässä, mutta tässä vielä seinä heti maalauksen jälkeen.Remontista tulossa juttua myöhemmin.

Niin se vuoden paras juttu...se oli kyllä Sup-laudan hankinta. Voin sanoa, että lauta on ehkä tähän astisen elämäni paras ostos. Vietin monta niin ihanaa ja kaunista hetkeä järvellä ja saaressa retkeillen. En malttaisi odottaa tulevaa kesää...

Plussan puolelle jäi vuosi kaikkinensa. Ei muuta, kuin innolla uutta kohti.

Minna

Nettideittailun kokemukset

Mietin ensin tovin, ennenkuin uskalsin kirjoittaa tästä asiasta, meneehän tämä sen verran henkilökohtaiselle alueelle. Vielä puoli vuotta sitten en ehkä olisi julkaissut tällaista tekstiä. Olen ajatellut kuitenkin, että erot on nykyään niin yleisiä. Meitä yksineläjiä on melko paljon, miksi siis en tästä kirjoittaisi.

Edellinen seurustelusuhteeni loppui viime keväänä, ja sen jälkeen siis olen ollut sinkkuna. Tämä on ollut mielenkiintoista aikaa. Sinkuksi jäätyäni päätin ulkoistaa itseni, tutustua uusiin ihmisiin, ja olla kaikinpuolin avoin uusille asioille.

 Viihdyn hyvin yksinkin, enkä tarvitse päivittäistä yhdessäoloa. Olen toisaalta kaivannut läheisyyttä ja ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita, tehdä ja harrastaa.

Vuorotyöläisenä suhteiden luominen on aika haastavaa, ihmisiin on vaikea tutustua.

Baareissa välillä käyn, mutta sekin on aika tuurissaan, että mieleistä seuraa sieltä löytyisi.

Olen vieraillut deittisivustoilla jo aikaisemminkin, lähinnä katsomassa, että millaista porukkaa sieltä löytyy.

Liityin muutama kuukausi sitten maksulliseen Suomen suurimpaan deittisivustoon. Miehiä siellä on enemmän, kuin naisia. Naisille on siis kumppanivalikoimaa enemmän. Omien kuvien julkaisu tuotti ensin jonkinlaista ahdistusta, mutta se helpottui aika pian. Olenkin saanut paljon kiitosta hyvästä tekstistä ja kuvista.

Yhteydenottoja on tullut mielestäni melko paljon, noin 1500 kpl. Kumppani olisi löytynyt aika äkkiäkin, jos itsellä ei olisi ollut niin tiukat kriteerit. Kaikenlaista seuraa on kyllä tarjolla, seksistä harrastusseuraan.

 Aika iso miinus miehille siitä, että osalla kuvat ovat huonot, hämärät ja alakuloiset. Selkeillä kuvilla ja hymyilevillä kasvoilla saisi paremmin huomiota, kuin hämärässä vessan valossa otetulla kuvalla. Kuvattomat profiilit on sitten asia erikseen. Niissä ei tule vierailtua, koska kuva on se mikä houkuttaa katsomaan profiilia tarkemmin.

No millaista kumppania etsin? Liikunnallista, normaalipainoista, terveelliset elämäntavat omaavaa, itseni ikäistä tai vähän nuorempaa miestä. Hyvä huumorintaju on minulle myös tärkeä.

Päätin jo alkuun, että lähden aika avoimin mielin liikenteeseen ja käyn treffeillä, jos joku vähänkään potentiaali haluaa tavata. Yleensä on tavattu kahvilassa ja kerran tavattiin ensimmäistä kertaa lenkkipolulla.

Monenlaisia tyyppejä on tullut vastaan, kaikki pääasiassa kivoja tavallisia miehiä. Osan kanssa olen kirjoitellut aika pitkään ennen tapaamista, ja osan olen tavannut melkein heti ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. 

 Mielestäni onkin parempi tavata melko nopeasti, ettei odotukset nouse liian korkealle. Pari kertaa tuli pettymys, kun kuvat ja ihminen eivät vastanneetkaan toisiaan. Mitään suurta kipinöintiä ei kenenkään kanssa ole syntynyt. Kaikkien treffi-kumppaneiden kanssa juttu on luistanut hyvin. Aika näyttää, että kehittyykö jotain syvempää. Olen miettinyt myös sitä, että olenko oikeasti halukas sitoutumaan... 

Täytyy sanoa, että joka ikiselle miehelle, joka itselleen kumppania etsii, soisin rakkauden löytyvän. Niin paljon on yksinäisyyttä. Sama koskee tietenkin myös naisia.

Kohta deittisivuston sopimus on päättymässä. Sanoisin, että jäi ihan positiivinen kuva. Suosittelen kyllä kaikille parisuhdetta etsiville kokeilemaan. Kotoahan ei kukaan tule hakemaan...jos ei tiedä, että olet olemassa ja itsellesi kumppanin haluaisit .

Minna

Voi, mitä tein...

Yllä olevat kuvat eivät mitenkään liity tähän aiheeseen, ovat vain kuvia tästä syksyisestä pihapiiristäni. Edellisessä postauksessa kirjoitin miten syksyn pimeästä ajasta voi selviytyä parhaiten. No, tietenkin kaikki elämän tapahtumat myös vaikuttaa hyvinvointiin.

Täytyy sanoa, että tämä viikko on kyllä ollut sellainen, että kiroiluvarastot on kulutettu tyhjiin ja V-käyrä on kohonnut ajoittain melko korkealle. Elämä on ollut kaukana harmoniasta.

Kaikki lähti siitä, kun sain ylinopeussakot töihin mennessä ja se tapahtuma poiki sitten monta muuta juttua. Kävi ilmi myös, että auto olisi pitänyt katsastaa jokin aika sitten. 

Ostin auton viime syksynä ja olin tarkistanut katsastusajan, mutta jostain syystä olin katsonut sen väärin!!! Katsastusasemalla ilmeni, että autossa oli korjattavia asioita...ja koska katsastusaika oli umpeutunut sillä ei saanut ajaa muuta, kuin suoraan korjaamolle. Bussilla siis töihin...

Olen ollut tästä kaikesta pahalla päällä, ja vain itselleni. Miksi olin niin huolimaton ja välinpitämätön? Jo pelkästä korjauksesta ja kahdesta katsastuksesta kertyi sievoinen summa. Sakot vielä siihen päälle, kylläpä kirpaisee...kaikki turhaa ja ihan omaa syytä.

No, auto on korjattu ja minä opettelen ajamaan hieman kevyemmällä kaasujalalla. Nyt, kun ärsytys on laantunut, lähetän ajatuksissani kiitokset mukaville poliiseille...

Viikonloppuna on tarkoitus nauttia tästä "harmoniasta" vain tässä kotona. Vähän siivoilua, lenkkeilyä, ja kenties yökylässä yksi (nelijalkainen) karvaturri.

Minna

Syksyn selätystä

Syksy on iskenyt päälle ihan kunnolla. On niin pimeää ja vettä sataa lähes päivittäin...

On sitä aikaa, että täytyy miettiä kuinka saisi pidettyä mielen virkeänä ja väsymyksen loitolla. On muutamia asioita joilla voin helpottaa tätä kaamoksen aikaa.

 *Liikunta

Aloitin joitakin viikkoja sitten uintiharrastuksen, ja se on tuntunut kyllä kivalle. Uinnin lisäksi teen altaassa myös vesijuoksua. Tehokasta.

Lenkkeily on säilynyt liikuntamuotona koko ajan. Välillä hölkäten ja toisinaan taas kävellen lähimetsässä. Pelkkä metsään meneminenkin ja luonnon ihmettely tekee hyvää mielelle.

*Koti, sisustaminen

Kotona olen poltellut kynttilöitä aika ahkerasti ja muutenkin tehnyt pientä sisustushommaa. Valkoiset pellavaverhot on vaihtuneet hieman värikkäämpiin ja on niissä vähän blingblingiäkin, noin niinkuin jouluakin ajatellen. Koti muuttui lämpimän pesämäiseksi, kun valkoisen tilalle vaihtui pehmeitä, lämpimiä sävyjä.

Vuosiin en ole jouluksi (vaikka joulu ei ole vielä pitkään aikaan) verhoja vaihtanut, mutta nyt tuntuu, että miksikä ei, ihan kiva...

*Ihmissuhteet

Nuorimmaiseni täytti äskettäin kahdeksantoista vuotta, olimme viikonloppuna julistamassa sitä hyvän ruuan äärellä, lähipiirin kesken. Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja, ja tutustua muutamaan uuteen ihmiseen. Mukana oli myös parin viikon ikäinen vauva, joka vähät välitti ravintolan hälinästä.

Olen vanhemmiten ymmärtänyt, miten tärkeää on pitää ihmisuhteet kunnossa, kysellä kuulumisia. Käydä vaikka kahvikupposen äärellä jutustelemassa, tai kaverin kanssa elokuvissa.

*Ravinto

Hyvä ja terveellinen ravinto; kasvikset, marjat ja hedelmät pitävät mielen virkeänä harmaanakin päivänä. Kaikkia vitamiineja en ravinnosta saa, joten jotain on otettava myös purkista. 

Herkutkin maistuu välillä, joten olen etsinyt niistä vähän terveellisempiä vaihtoehtoja. Joku aika sitten maistoin ekan kerran lakritsijauheella kuorrutettuja taateleita. Ai että maistui hyvälle!

Gluteeniton ruokavalio tuo tietysti omat haasteensa ruokailuun, mutta alan olla sinut sen asian kanssa.Nykyään on kaupoissakin paljon gluteenittomia tuotteita. Leipää leivon välillä, kun inspiraatio iskee. Muutaman hyvän reseptin olen netistä löytänyt...

*Lepo

Olen vähentänyt huomattavasti nettiaikaani. Varsinkin illalla teen mieluummin jotain muuta, kuin tuijotan sinistä valoa. Pyrin menemään ajoissa nukkumaan, ja olen huomannutkin, että unen laatu on parempi ja nukun myös aamulla pitempään.

Tämä pimeä aika kannattaakin käyttää hyödyksi, ja ottaa hyvällä omalla tunnolla levon kannalta.

Minna

Kesän kaunistukset

 

On ollut hiljaista viimeaikoina tämän blogin kanssa. Kun ei ole asiaa, niin sitten parempi jättää kirjoittamatta.

On ollut kaikenlaista muuta puuhaa, ettei ole kerennyt keskittymään tähän.

Kesä on viimeinkin tullut näillekin kulmille. Olen aivan ihmeissäni kaikista tuoksuista, vihreästä väristä ja kuhertelevista linnuista.  

 Pari päivää sitten viisi joutsenta oli aivan meidän rannan tuntumassa. Istuskelin rannalla ja seurasin niiden touhuja. Kauniita ovat.

 On jotenkin sellainen fiilis, että kesästä tulee erityisen ihana. On tiedossa kivoja juttuja ja olen tutustunut uusiin ihmisiin.

Keittiön fiksauksen kanssa hommat on vielä levällään. Sopivaa ja mieleistä liesituuletinta olen etsinyt, mutta vielä ei ole tullut vastaan.

Mietinnässä on myös se, että maalaanko kaakelien yläpuolisen seinän, vai laitanko siihen tapetin. Näitä nyt rauhassa mietin ja viettelen ensimmäistä kesälomaviikkoa.

Kävin hakemassa parvekkeelle muutamat kukkaset, kai ne pitäis ripustaa johonkin roikkumaan. Paljon oli puutarhalla kaikenlaisia kukkia, mutta kyllä minun värini on valkoinen ja vaaleanpunainen.

Kivaa viikonloppua

Minna

Perjantaina

Se on sitten perjantai. Tämä ilta on mennyt löhöillessä kotosalla ja toipuessa kahdesta yövuorosta. Areenasta olen katsonut rästissä olevia tv-sarjan jaksoja.

Kävin hakemassa yhden koirakansalaisen yökylään, seurakseni tähän sohvalle tuhisemaan.

Ulkona on jo kevään tuntua ilmassa. Vihreä väri tuntuu nyt niin hyvälle. Kasveista huomaa, että ne alkavat virkistyä ja tuottaa uutta kasvustoa.

Nythän minulla alkoi talviloma, mahtavaa! Tosin vielä ei tunnu lomalta, ehkä tajuan sen viimeistään maanantaihin mennessä, kun arki alkaa. 

Levon kannalta aion lomani ottaa, hoitamalla kehoa ja mieltä. On ollut työssä kiireitä ja ihmissuhteissä muutoksia. 

Elämässä tapahtuu joskus asioita, jotka on vain pakko tehdä toisen parhaaksi, vaikka se itsestä tuntuisi kuinka kurjalta.

Kaikesta kuitenkin selvitään ajan kanssa, myös aurinko ja luonto on mitä parhainta lääkettä lähes kaikkeen.

Tänään lepään, että huomenna jaksan juhlia, heh! Tarkoitus on lähteä ystäväni kanssa ulos tuulettumaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. 

Parasta viikonloppua sinulle.

Minna

Talventörröttäjät

Hyvää torstaita. On ollut taas jonkinlainen chillailu-päivä tänään, kun olin viime yön töissä. Siis nukkumista, metsälenkkiä ja jotain jouluun liittyvää pikku puuhaa.

Siitä puuhasta, joka ei tarkemmin mietittynä olekaan niin pieni, juttua tulossa myöhemmin.

Vielä ensi yön valvon ja sitten alkaakin se kauan odotettu reilun viikon pituinen loma.

 Yhden pienen reissun heitän kotiseudulleni ennen joulua, mutta muuten on tarkoitus vain levätä, ulkoilla ja kenties ottaa yksi karvainen koirapoika hoitoon.

Lenkillä käydessäni toin metsästä muutaman talventörröttäjän. Jos mitään ymmärrän, niin taitavat olla vadelman oksia. Luonto on nyt pullollaan noita kuivuneita oksia, törröttäjiä. Mielestäni aika kauniita.

Minä otan vielä pienet unoset ennen työvuoroa, joten heipat.

Minna

Ötökän elämää

Alkuviikko meni reisun päällä Savossa, omalla kotiseudulla. Se on aina paluu muistoihin, kun näkee omaa sukuaan ja paikkoja joissa on lapsuutensa viettänyt. 

Oli hauska tavata koulukaveri, jonka on tavannut viimeksi ala-asteikäisenä. Ukonäkö oli tavallaan tuttu, mutta kuitenkin erilainen, iän tuomilla muutoksilla sävytetty. 

Muuten reissu oli ihan peruskyläilyä oman äidin luona, torilla käyntiä, päiväkahvittelua terassilla, seuruselua ja kuulumisten vaihtoa.

Reissun ajaksi sattui sopivasti helteiset päivät, joten rannalla tuli oltua useampi tunti. Pääsin mielipuuhani, uimisen pariin. 

Huomasin miten kroppa alkaa pikkuhljaa rentoutua ja työn aiheuttamat jumit päässä ja lihaksissa sulaa.

Muutamia ostoksia tein myös. Erityisesti ihastuin metalliseen ötökkään, joka on tarkoitus laittaa ehkä seinälle kiipeilemään. 

Nyt lähden rentoutumaan lisää tuonne lähirannalle, hyvä kirja ja vähän evästä mukaan.