Viimein valmista

Aloitin viime talvena neulomaan puseroa sinisestä alpakkalangasta. Nyt voin kertoa, että neule on viimein valmis. Yli puoli vuotta siihen siis meni. Toki olen neulonut tässä välissä muita, kesäisempiä juttuja puuvillalangasta.

Pusero tuli testattua viime viikonloppuna, kun olin Jyväskylän keskustassa Valon kaupunki-tapahtumassa.Ilta oli kylmä ja erittäin tuulinen, joten talvitakki ja villapusero oli tarpeen siinä säässä. Hyvin toimi ja piti kylmän loitolla.

Ainut miinus puoli on pienoinen ihon kutiaminen. Lanka tuntuu pehmeältä, siksi saattais olettaa, että ei kutita. Minulla oli pitkähihainen paita puseron alla, mutta silti oli sellaista pientä kihelmöintiä.

Seuraava neuloskin on valmistumassa, myöskin väriltään sininen. Siinä käytän kahta eri lankaa, koska kumpikin olisi yksinään liian ohutta. Langoissa on villaa, silkkiä ja mohairia. Tuntu ja näkö on hieman pörröinen mohairista johtuen.

Tänään taas suuntaan lankakauppaan katselemaan talven lankatarjontaa, ja sen voin luvata, että seuraava neule ei ole ainakaan sininen. Malli on jo mielessä, ja ehkä värikin...

Onhan tämä älytöntä, tämä neulontahulluus. Ei tätä kai voi kukaan muu ymmärtää, kuin toinen samanlainen.

Minna

Taas yksi neule...

Uutta neuletta pukkaa taas. Löysin ihanaa alpakkalankaa läheisestä tavaratalosta. En tietenkään voinut olla ostamatta, koska hintakin oli niin edullinen. Värivaihtoehtoja oli paljon, mutta siniseen päädyin. Tiedän, että se on väri, joka sopii tumman ihmisen väreihin. Lanka on myös pehmeä, joten ei kutittele iholla.

Koska käsialani on niin epätasainen, teen kuvioneuletta, jossa epätasaisuus ei niin näy. Myös langan hieman pehmeä pörröisyys peittää epätasaisuuden alleen.

Olen innostunut piirtelemään kuvioneulemalleja ruutuvihkoon. Kun neuleinnostus iskee, niin sieltä voi valita, että millä kuviolla mennään. 

Tuo mallien piirtäminen on myös jollain tavalla terapeuttista ja rentouttavaa. Kaikki huolet ja työstressi on poissa, kun keskittyy piirtämään kuvioita paperille. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin aikuisten värityskirjoissa.

Puseron malli on otettu Suurikäsityö-lehdestä 1/2018, mutta kuvio on siis eri, kuin tuossa mallissa. Puseroon tulee raglan hiha, jollaista en ole koskaan neulonut. Saas nähdä kuinka onnistuu...

Ajattelin ottaa tänään taas yhden karvaturrin yökylään, mitähän siitä tulee. 

No ainakin rapsuttelua ja kivoja ulkoilulenkkejä.

 Mukavaa talvista viikonloppua toivottelen myös sinulle!

Minna

Huh, mikä viikko!

Viime viikonloppu oli oikein liikunnallinen, kävin lenkillä, zumbassa ja sunnuntaina vielä hiihtämässä. Zumbassa käytettiin lisänä käsipainoja ja siksi se olikin oikein tehokasta liikuntaa.

Hiihtäminen muutaman vuoden jälkeen tuntui kivalle. Aika pian huomasin, että mäkiseen maastoon ei ollut mitään asiaa, koska suksissa ei ollut tarpeeksi pitoa.
 Mäkien nouseminen oli aivan liian työlästä, niinpä hiihdin tasamaastossa jäällä ja se olikin tosi tehokasta.

Karvainen poika oli taas yökylässä ja yhdessä tehty aamulenkki jäälle oli varmasti pojan mieleen.

Tein viikolla pari yövuoroa töissä ja se on tuntunut aikamoisena väsymyksenä.
Yövuorojen jälkeen olen hissutellut tässä kotona lueskellen, Areenasta sarjoja katsellen ja lisää neuleita tuottaen.
Langan väristä voi päätellä, että kevät on tulollaan. Huom. edellinen harmaa alpakkaneule on vielä vaiheessa, koska lanka loppui kesken.
Viikonlopun olen töissä, joten mitään muuta ohjelmaa ei ole tiedossa. Muutama viikko vielä ja sitten alkaa talviloma, jeeeeh!

Hyvää viikonloppua toivottelen.

Minna

Neulontaa ja valokuvia

Lauantaita eletään ja aamun reippailulenkki tehty hiljaisessa lumisateessa. Tuntuu, ettei oikein saa kiinni tästä vuodenajasta. 

Viikot menee jotenkin sumussa ja viikonloput liian nopeasti.

 Mikään ei tunnu oikein miltään. Ehkä tämä "välivaihe" jossain vaiheessa helpottaa.

 Kaipaan niin kovasti aurinkoa, että välillä melkein silmiin sattuu tämä harmaus.

Yksi asia kuitenkin on varmaa, nimittäin neuleita tulee, kuin sieniä sateella. Tällä hetkellä neulon puseroa ihanasta alpakkalangasta, väreinä valkoinen ja harmaa. 

Malli on "omasta päästä". Neulon puseron hihasta hihaan yhtenä kappaleena, ainaoikein neuleena. Helppoa kuin mikä, voi neuloa vaikka televisiota katsellessa.

Kerron vielä valokuvakilpailusta, johon olen osallistunut. Armas kotimaammehan täyttää loppuvuodesta sata vuotta. Satavuotiaaseen Suomeen liittyen on järjestetty Minun maisemani- valokuvakilpailu.  

Olen laitellut sinne myös omia kuviani, en palkintojen toivossa, vaan matalan kynnyksen takia. Kilpailu on tarkoitettu kaikille suomalaisille.

Toki palkinnotkin on hyviä, kameroista, telttoihin ja kirjoihin. Tammikuun parhaat kuvat on jo julkistettu ja hienoja ne ovatkin. 

Sivuilla kannattaa käydä katsomassa upeita kuvia, osallistua kilpailuun, tai vaikka äänestämässä omaa suosikkikuvaa. 

Kilpailusivuille ,kilpailu.minunmaisemani.fi, pääset tästä. 

Tämän ottamani (muutaman vuoden takaa) talvisen kuvan myötä toivottelen rentouttavaa viikonloppua.

Minna

Rennosti yövuoron jälkeen

Pikaiset tervehdykset näin viikolla. Teen töissä muutaman peräkkäisen yövuoron n. kerran kuukaudessa. Nyt on ensimmäinen yövuoro tehty ja ensi yön valvon vielä. Nämä yövuorojen jälkeiset päivät menee aika rennoissa merkeissä.

 En yleensä käy missään nukkumapäivinä, ainoastaan saatan käydä pikaisesti kaupassa tai lenkillä metsässä. Nukun puoleen päivään, syön kevyesti ja keitän kahvit. Yksi vakio juttu näille päiville on, että katson kotimaisen vanhan elokuvan.

 Elokuviahan tulee viikolla joka päivä. Samalla neulon tai teen jotain muuta pikku puuhastelua. Tänäänkin kahvin kanssa nautin pienen palan jäätelöä ja sitten renosti sohvalle neuleen kanssa elokuvan pariin. Iltapaäivällä menen takaisin nukkumaan, että jaksan valvoa taas ensi yön. Tällaista tänään. Hyvää viikon jatkoa.

Ps. Enkeli-mobile löytyi viikonloppuna kirpparilta. En tiedä onko ihan mauton kapistus, mutta jostain syystä olen tykästynyt siihen. Keltaiset helmet on tarkoitus poistaa. 

Minna

Polar Sound Festival

DJ Vicky W

Viime viikonloppu meni Vaasassa Polar Sound festivaaleilla. Tyttöni (DJ Vicky W) soittaa musiikkia työkseen ja hän saikin kunnian aloittaa tuon festivaalin. Muuten ei olisi tullut lähdettyä kyseiseen tapahtumaan, mutta halusin olla paikalla, kun tuli tällainen tilaisuus. Kaikki meni hienosti. Olin niin onnellinen lapseni puolesta.

Ainut harmistuksen paikka on että en saanut otettua kunnollisia valokuvia. Valot oli suunnattu niin oudosti, että kuvista ei saanut tarkkoja.

 Myöhemmin festivaalissa esiintyi mm. Robin ja Elastinen.

Tapahtuma kesti lauantai-iltapäivästä myöhään yöhön joten, kun pään sai kallistettua hotellin tyynyyn ei tarvinnut unta odotella. Kaikenkaikkiaan hieno tapahtuma ja omalle tytölleni hyvä näytönpaikka.

Koko viikko on muutenkin mennyt sellaista lentoa ettei kotona ole juurikaan ehtinyt tehdä mitään. Parissa jumpassa olen sentään tällä viikolla käynyt. Eilen olin ensimmäistä kertaa kahvakuulassa. Se tuntui tehokkaalle ja tykästyin lajiin tosissaan.

Onkohan maailmankirjat nyt sekaisin, kun keltainen väri tuntuu niin kivalle. Toki keltaisia narssisseja olen ostanut aikaisemminkin, mutta nyt ostin myös keltaista puuvillalankaa. 

Tarkoitus on tehdä langasta kesäinen pusero/toppi. Keltainen väri tuo aurinkoa sisälle, ulkonahan tuota valontuojaa ei ole näkynyt pitkään aikaan.

Minna