Oikean sävyn metsästys

 

 

 

Joulu- ja tapaninpäivän yöt olin töissä, ja nyt on edessä viikon pituinen loma. Minulle sopii tämä lomailu joulun jälkeen paremmin, kuin lomailu ennen joulua. Olin muutama vuosi sitten lomalla jouluviikolla. Siivosin , leivoin, ostin joululahjat jne. Palatessani pyhien jälkeen töihin olin paljon väsyneempi, kuin ennen lomaa.

Nyt ei tarvitse muuta kuin rentoutua ja ladata akkuja.

Sen verran luntakin on tullut, että aion käydä hiihtämässä. 

Eilen kävin ostamassa neulelankoja, sillä mikäpä olisi parempi rentoutumiskeino, kuin neulonta televisiota katsellessa tai äänikirjaa kuunnellessa.

Tarkoitus oli ostaa tumman vihreää puuvilla- tai bambu-lankaa, mutta ei, ei löytynyt oikeaa sävyä.

Oikean sävyn metsästys käy melkein työstä.

Kävin Titityyn lankakaupassa Toivolan vanhalla pihalla. On se vain neulojan taivas, se kauppa. Sieltä olisi löytynyt oikean sävyinen lanka, mutta sitä ei ollut riittävästi...harmi. 

Samalla fiilistelin Toivolan joulutunnelmia, pieniä lahjatavarapuoteja, valoja, vanhoja rakennuksia.

Usean kaupan lankahyllyt koluttuania löysin oikean sävyn, mutta villalankana. Siihen siis oli tyytyminen. 

Nyt neulosta pukkaa hyvää vauhtia, patenttineulosta tällä kertaa. 

Kohta vuosi vaihtuu. Omalta kohdaltani tiedän, että luonto ja luontomatkailu on tulevana vuonna enemmän mukana elämässäni.

Onnea vuodelle 2020!

Minna

Viimein valmista

Aloitin viime talvena neulomaan puseroa sinisestä alpakkalangasta. Nyt voin kertoa, että neule on viimein valmis. Yli puoli vuotta siihen siis meni. Toki olen neulonut tässä välissä muita, kesäisempiä juttuja puuvillalangasta.

Pusero tuli testattua viime viikonloppuna, kun olin Jyväskylän keskustassa Valon kaupunki-tapahtumassa.Ilta oli kylmä ja erittäin tuulinen, joten talvitakki ja villapusero oli tarpeen siinä säässä. Hyvin toimi ja piti kylmän loitolla.

Ainut miinus puoli on pienoinen ihon kutiaminen. Lanka tuntuu pehmeältä, siksi saattais olettaa, että ei kutita. Minulla oli pitkähihainen paita puseron alla, mutta silti oli sellaista pientä kihelmöintiä.

Seuraava neuloskin on valmistumassa, myöskin väriltään sininen. Siinä käytän kahta eri lankaa, koska kumpikin olisi yksinään liian ohutta. Langoissa on villaa, silkkiä ja mohairia. Tuntu ja näkö on hieman pörröinen mohairista johtuen.

Tänään taas suuntaan lankakauppaan katselemaan talven lankatarjontaa, ja sen voin luvata, että seuraava neule ei ole ainakaan sininen. Malli on jo mielessä, ja ehkä värikin...

Onhan tämä älytöntä, tämä neulontahulluus. Ei tätä kai voi kukaan muu ymmärtää, kuin toinen samanlainen.

Minna

Taas yksi neule...

Uutta neuletta pukkaa taas. Löysin ihanaa alpakkalankaa läheisestä tavaratalosta. En tietenkään voinut olla ostamatta, koska hintakin oli niin edullinen. Värivaihtoehtoja oli paljon, mutta siniseen päädyin. Tiedän, että se on väri, joka sopii tumman ihmisen väreihin. Lanka on myös pehmeä, joten ei kutittele iholla.

Koska käsialani on niin epätasainen, teen kuvioneuletta, jossa epätasaisuus ei niin näy. Myös langan hieman pehmeä pörröisyys peittää epätasaisuuden alleen.

Olen innostunut piirtelemään kuvioneulemalleja ruutuvihkoon. Kun neuleinnostus iskee, niin sieltä voi valita, että millä kuviolla mennään. 

Tuo mallien piirtäminen on myös jollain tavalla terapeuttista ja rentouttavaa. Kaikki huolet ja työstressi on poissa, kun keskittyy piirtämään kuvioita paperille. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin aikuisten värityskirjoissa.

Puseron malli on otettu Suurikäsityö-lehdestä 1/2018, mutta kuvio on siis eri, kuin tuossa mallissa. Puseroon tulee raglan hiha, jollaista en ole koskaan neulonut. Saas nähdä kuinka onnistuu...

Ajattelin ottaa tänään taas yhden karvaturrin yökylään, mitähän siitä tulee. 

No ainakin rapsuttelua ja kivoja ulkoilulenkkejä.

 Mukavaa talvista viikonloppua toivottelen myös sinulle!

Minna

Ainakin yksi neulos...

Töissä vietettiin tällä viikolla työhyvinvointipäivää. Kävimme Mysteeri-huoneessa ratkomassa arvoituksia ja sen jälkeen syömässä maistuvaa ruokaa.

Muuten viikko on mennyt melko kiireisissä merkeissä. Kotona ollessa olen yrittänyt ottaa vain rennosti.

Yksi neulos on jälleen tekeillä, pitkästä aikaa muuten. Kesällä taisin jotain neuloa, mutta muuten on ollut jonkinlainen tauko kässätöissä.

Yllätin itseni ostamalla keltaista lankaa, saas nähdä mitä tulee. Mallista ei vielä ole tietoa, mutta kuvio on jonkinlaista oikean ja nurjan sekoitusta. Näin tämä minulla menee, että lopputulosta ei vielä tässä vaiheessa tiedä.

Illalla kävin ystäväni kanssa uimassa. Siellä olikin kynttiläuinti, eli hallin valot oli poissa ja uima-altaan ympäri kiersi kynttilöitä. Taustalla kuului kaunista musiikkia ja tunnelma oli harmoninen. Toivoisi, että tuommoisia olisi useamminkin. Uimahalli on normaalisti niin kova ja kirkkaasti valaistu paikka.

Tänään on tiedossa ainakin puutalkoita ja lisäksi jotain kotihommia. Siinä se viikonloppu menee...

Ps. Karvainen poikakin pääsi kuvaan viime viikonloppuna...

Minna

Neulontaa ja valokuvia

Lauantaita eletään ja aamun reippailulenkki tehty hiljaisessa lumisateessa. Tuntuu, ettei oikein saa kiinni tästä vuodenajasta. 

Viikot menee jotenkin sumussa ja viikonloput liian nopeasti.

 Mikään ei tunnu oikein miltään. Ehkä tämä "välivaihe" jossain vaiheessa helpottaa.

 Kaipaan niin kovasti aurinkoa, että välillä melkein silmiin sattuu tämä harmaus.

Yksi asia kuitenkin on varmaa, nimittäin neuleita tulee, kuin sieniä sateella. Tällä hetkellä neulon puseroa ihanasta alpakkalangasta, väreinä valkoinen ja harmaa. 

Malli on "omasta päästä". Neulon puseron hihasta hihaan yhtenä kappaleena, ainaoikein neuleena. Helppoa kuin mikä, voi neuloa vaikka televisiota katsellessa.

Kerron vielä valokuvakilpailusta, johon olen osallistunut. Armas kotimaammehan täyttää loppuvuodesta sata vuotta. Satavuotiaaseen Suomeen liittyen on järjestetty Minun maisemani- valokuvakilpailu.  

Olen laitellut sinne myös omia kuviani, en palkintojen toivossa, vaan matalan kynnyksen takia. Kilpailu on tarkoitettu kaikille suomalaisille.

Toki palkinnotkin on hyviä, kameroista, telttoihin ja kirjoihin. Tammikuun parhaat kuvat on jo julkistettu ja hienoja ne ovatkin. 

Sivuilla kannattaa käydä katsomassa upeita kuvia, osallistua kilpailuun, tai vaikka äänestämässä omaa suosikkikuvaa. 

Kilpailusivuille ,kilpailu.minunmaisemani.fi, pääset tästä. 

Tämän ottamani (muutaman vuoden takaa) talvisen kuvan myötä toivottelen rentouttavaa viikonloppua.

Minna

Uusi aloitus

Viikolla ripsutteli jo lunta, mutta nyt maa on taas musta. Autoon on talvirenkaat vaihtamatta, en ole pitänyt sen asian kanssa kiirettä. Lämpötilat on kuitenkin plussan puolella, joten liukasta ei pitäisi teillä olla. Se on talvi tulossa, ei auta mikään, päivät on harmaat ja yöt pimeät.

Joskus elokuussa aloittamani mattoprojekti ei ole edennyt kovin hyvin, koska mattoon ostamani kude on niin huonolaatuista.

Ostin valkoisen ja mustan kuteen lähimarketista ja harmaa (hyvä kude) on ostettu lankaliikkeestä. 

Marketista ostetun kuteen leveys vaihtelee tosi paljon ja on liian paksuakin. 

Olen ollut kahden vaiheilla, että puranko maton vai käytänkö tuollaisena pikkumattona.

Päätin sen kuitenkin purkaa, koska luonto ei anna periksi katsella huonoa jälkeä. 

Kävin ostamassa parempaa kudetta Titityyn lankakaupasta Jyväskylästä. 

Kyllä siellä oli taas niin paljon kauniita lankoja, mutta pidin pään kylmänä enkä sortunut. 

Ensin on entiset tekeleet saatava alta pois, ennen kuin uutta ostan, niin päätin.

Titityyn kanssa samassa pihapiirissä on käsityöläisten työtiloja sekä myymälöitä ja ihanan tunnelmallinen kahvila Muisto. 

Tiedän nyt mitä lauantai-iltani tulee pitämään sisällään; maton purkamista ja uuden aloittamista ehkä jonkun hyvän elokuvan kera. Tylsääkö? Kenties, mutta ei haittaa.

Minna

Mattokutomo

Syksyn saapuessa olen kaivanut esiin kesken jääneitä käsitöitä. Televisiota katsellessa on tehtävä jotain . Yleensä neulon puseroita tai villatakkeja.
Poikani sanoo, että miksi sinä teet niitä, kun et kuitenkaan koskaan pidä päällä. Tuo saattaa pitää paikkansa, että neulomukset valmistuttuaan jäävät kaapin täytteeksi.
Vinttiä siivotessa löysin harmaata matonkudetta, joka oli jäänyt yli yhdestä matto-projektista. Ostin lisäksi mustaa ja valkoista kudetta, ja nyt on mattokutomo taas käynnissä. 

Tarkoitus on virkata "olohuoneen" puolelle pyöreä,  hieman särmikkäämpi  matto. Nyt siinä on Ikean iso juuttimatto, josta olen kyllä kovasti tykännyt. Se on vain liian suuri tuohon paikkaan, ja myös jotenkin väritön.
Syksyn tullen kaipaa pesämäistä tunnelmaa ja sitä saa tummemmilla väreillä. 

Yritän pysyä tyynellä mielellä, vaikka kesä alkaa olla ohi.
Välillä alakulo hiipi mieleen, kun ajattelee edessä olevaa pitkää talvea. Täytyy vain puuhailla itselle tärkeitä juttuja, niin ehkä se siitä taas menee.
Tällä hetkellä ulkona tuivertaa myrskytuuli ja  järvellä on kova aallokko.
Ehkä käyn myöhemmin uhmaamassa tuulta ja heittämässä pienen lenkin, tai sitten en. Katsotaan fiiliksen mukaan.

Minna