Pienempi ruokapöytä

Yksi ikuisuusprojekti täällä kotona on ollut vaihtaa keittiön pöytä pienempään. Olen jo pitkään etsinyt käytettyä pientä jatkettavaa ruokapöytää. Etsintä unohtui jo välillä, mutta joulun alla otin ns. härkää sarvista. Sopivaa pöytää ei vain koskaan tullut vastaan, joten oli keksittävä jotain muuta.

Mieleen nousi ullakolla oleva vanhan pöydän kansi. Saisiko siitä mitään tehtyä? Pöydän kansi oli lakattua koivua, ja näytti tosi keltaisella. Tiedossa oli siis jonkin verran hiomista...

Sahasin kannen toisesta päästä pois palan, joka on siis jatkopala, kun pöydän haluaisi pitää isompana. Jalat pöytään tilasin Ikeasta, ja kiinnitin ne pöytälevyyn. Hioin ja maalasin pöydän sekä jalat.

Jatkopalan kiinnityssysteemi olikin vähän hankalampi juttu. En halunnut, että jatkopala roikkuu pöydän sivulla silloin, kun sitä ei käytetä. Kiinnitin kannen alle kaksi kääntyvää puurimaa ja vielä tueksi metallisen listan, joiden varassa jatkopala lepää.

Jatkopala on siis irrallinen ja säilytän sen komerossa. Vielä on ratkaistava jatkopalan lukitus, siis miten se lukitaan paikalleen. Pöydän sävyksi valitsin hyvin vaalean ja kylmän harmaan sävyn. Mielestäni väri on nappivalinta.

Joulun alla kävin tekemässä kirpputorikierroksen, ja mitä sieltä löytyikään! Kaksi vanhaa puutuolia, kaksi euroa kappale. Tuolit oli muuten hyvät, mutta istuiosan punainen kangas oli kulunut, eikä muutenkaan miellyttänyt, joten verhoilin päälliset uudelleen pellavakankaalla.

Nyt minulla on pienempi ruokapöytä jonka saan suurennettua tarpeen mukaan jopa kuudelle hengelle.

vanhoja puutuoleja on olemassa epämääräinen kasa, joten kaikille löytyy istuin. Mikä parasta, pieneen keittiööni tuli nyt tilaa ja avaruutta. Sehän se oli tämän kaiken tarkoitus.

Minna 

Oikean sävyn metsästys

 

 

 

Joulu- ja tapaninpäivän yöt olin töissä, ja nyt on edessä viikon pituinen loma. Minulle sopii tämä lomailu joulun jälkeen paremmin, kuin lomailu ennen joulua. Olin muutama vuosi sitten lomalla jouluviikolla. Siivosin , leivoin, ostin joululahjat jne. Palatessani pyhien jälkeen töihin olin paljon väsyneempi, kuin ennen lomaa.

Nyt ei tarvitse muuta kuin rentoutua ja ladata akkuja.

Sen verran luntakin on tullut, että aion käydä hiihtämässä. 

Eilen kävin ostamassa neulelankoja, sillä mikäpä olisi parempi rentoutumiskeino, kuin neulonta televisiota katsellessa tai äänikirjaa kuunnellessa.

Tarkoitus oli ostaa tumman vihreää puuvilla- tai bambu-lankaa, mutta ei, ei löytynyt oikeaa sävyä.

Oikean sävyn metsästys käy melkein työstä.

Kävin Titityyn lankakaupassa Toivolan vanhalla pihalla. On se vain neulojan taivas, se kauppa. Sieltä olisi löytynyt oikean sävyinen lanka, mutta sitä ei ollut riittävästi...harmi. 

Samalla fiilistelin Toivolan joulutunnelmia, pieniä lahjatavarapuoteja, valoja, vanhoja rakennuksia.

Usean kaupan lankahyllyt koluttuania löysin oikean sävyn, mutta villalankana. Siihen siis oli tyytyminen. 

Nyt neulosta pukkaa hyvää vauhtia, patenttineulosta tällä kertaa. 

Kohta vuosi vaihtuu. Omalta kohdaltani tiedän, että luonto ja luontomatkailu on tulevana vuonna enemmän mukana elämässäni.

Onnea vuodelle 2020!

Minna

Omanlainen jouluni

Jouluaatto meni, ei ihan tutulla kaavalla, mutta melkein. Ensimmäistä kertaa tyttäreni vietti joulua muualla, eli omassa joulupöydässäni oli vähemmän väkeä. Täytyy myöntää, että alkuun asia ahdisti jonkin verran, mutta kyllä se siitä sitten meni. Tosiasia kuitenkin on, että lapset kasvaa, ja heillä on omat juttunsa ja menonsa.

Olen paljon yksinkertaistanut omaa joulun viettoani, vähentänyt lahjojen ostamisen minimiin, ja samoin vähentänyt jouluruokien määrää. Ensimmäistä kertaa tuntuu nyt, että ruokaa oli sopivasti. sitä ei tarvitse syödä päiväkausia. Joulukinkkua en enää itse paistanut, koska koin sen turhaksi. Lihan syöntini on nykyään niin vähäistä, että kokonaisesta kinkusta olisi osa jäänyt todennäköisesti syömättä.

Niin se elämä muuttuu ja itse on muututtava mukana. Olenkin miettinyt, että vaikka jo ensi jouluna voisin istua valmiissa joulupöydässä jossain Lapissa valkoisten hankien keskellä. Sitä en tiedä millä kokoonpanolla, mutta tällä hetkellä tuntuu, että kiireetön ja rauhallinen joulun aika kauniissa talvimaisemissa on minun juttuni, se omanlainen jouluni.

Minna

Matka talveen

 

Olin viikon lomalla Pohjois-Suomessa, Levillä. Alkuun ajankohta ei pohjoisen lomalle tuntunut kovin hyvälle. Nyt jälkikäteen ajateltuna ajankohta oli mitä parhain. Kotona Keski-Suomessa on satanut viikkokausia vettä, ja ulkona on ollut kaikinpuolin mustaa ja märkää. 

Sain Levillä nauttia talvesta, lumesta ja pakkasesta. Luonto oli täydellisen kaunis, lumen alla notkuvine puineen. Paljon ulkoilua, lepoa, aikatauluttomuutta, hyvää ruokaa...

Yleensä olen matkannut kotimaan lomille omalla autolla, mutta tällä kertaa päätettiin tehdä toisin.

Lähdimme matkaan yöjunalla, joka matkasi Helsingistä Kolariin. Minä menin ensin junalla Jyväskylästä Tampereelle, ja sieltä nousin Kolarin junaan. Matka Kolariin kesti n. 11 tuntia. Juna oli aamulla yhdeksän aikoihin perillä.

 

Aika meni yllättävän joutuisasti, eikä tuntunut ollenkaan raskaalle. Junahan oli melko tyhjä, koska ei ollut vielä sesonkiaika. Junamatka oli niin myönteinen kokemus, että varmasti teen reissun joskus uudestaan. Toki unet jäi yön aikana melko vähiin, mutta eipä se haitannut. 

Nyt sitten levänneenä nokka kohti tulevaa joulun aikaa. Ei, en laita mitään joulujuttuja vielä, vaan kevyesti vain kynttilöitä ja jotain talvisia tekstiilejä.

Minna

Uusi kaappi ja kevät

Tammi-, helmi-, maalis-, huhtikuu. Mihin tämä aika on mennyt? Koko talvi on ollut jollain tavalla outo. Olen odottanut aurinkoisia talvipäiviä, että pääsee jäälle hiihtämään ja retkeilemään.

 Aurinkoa on kyllä ollut ja jäätäkin järven päällä. Lumi vain on puuttunut, että olisi päässyt suksilla suihkimaan.

Palasin juuri Tahkolta talviloman vietosta. Säät oli mitä oli, mutta kyllä se lomalta silti tuntui. Lepoa, ulkoilua ja aikatauluttomuutta. Tällä viikolla kolme päivää töitä ja sitten pääsiäisvapaat. Ihan jees, sanon minä!

Koti on ollut jonkinlaisessa kaaoksessa jo jonkin aikaa, kun purin vanhan kaapin. Se oli se viimeinen ( joku melamiini/lastulevy) huonoista materiaaleista tehty huonekalu, josta olen halunnut eroon jo kauan aikaa. Kaikki kaapin sisältö on lojunut ympäriinsä erilaisissa kasoissa.

Etsin tilalle vanhaa puu-/metallikaappia, mutta sopivaa ei vain löytynyt. Niin viimein taivuin ostamaan Ikealaisen teräskaapin, joka on tarkoitettu lähinnä toimistokalusteeksi.

Ostin kaksi pientä ja kaksi isompaa kaappia. Iso ja pieni kaappi tulivat päällekkäin, ja sitten nämä kaksi kokonaisuutta vierekkäin. Sain paljon säilytystilaa. Kaappi näyttää oikeastaan aika kivalle.

Tämä alkaa olla sitä aikaa vuodesta, kun luonto herää ja itselläkin tuntuu, että melkein pakahtuu kaikesta valosta, linnuista ja luonnon kauneudesta. Koti tulvii aamuisin niin kirkkaassa auringonpaisteessa, että melkein sisälläkin tarvitsee aurinkolasit.

Tuleva kuukausi, toukokuu, on se kaikkein paras ja kaunein kuukausi vuodesta. Ja toukokuussa on jo ensimmäinen kesälomaviikkoni...

Minna