Jouluaatto meni, ei ihan tutulla kaavalla, mutta melkein. Ensimmäistä kertaa tyttäreni vietti joulua muualla, eli omassa joulupöydässäni oli vähemmän väkeä. Täytyy myöntää, että alkuun asia ahdisti jonkin verran, mutta kyllä se siitä sitten meni. Tosiasia kuitenkin on, että lapset kasvaa, ja heillä on omat juttunsa ja menonsa.
Olen paljon yksinkertaistanut omaa joulun viettoani, vähentänyt lahjojen ostamisen minimiin, ja samoin vähentänyt jouluruokien määrää. Ensimmäistä kertaa tuntuu nyt, että ruokaa oli sopivasti. sitä ei tarvitse syödä päiväkausia. Joulukinkkua en enää itse paistanut, koska koin sen turhaksi. Lihan syöntini on nykyään niin vähäistä, että kokonaisesta kinkusta olisi osa jäänyt todennäköisesti syömättä.
Niin se elämä muuttuu ja itse on muututtava mukana. Olenkin miettinyt, että vaikka jo ensi jouluna voisin istua valmiissa joulupöydässä jossain Lapissa valkoisten hankien keskellä. Sitä en tiedä millä kokoonpanolla, mutta tällä hetkellä tuntuu, että kiireetön ja rauhallinen joulun aika kauniissa talvimaisemissa on minun juttuni, se omanlainen jouluni.
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti