Aloitin viime talvena neulomaan puseroa
sinisestä alpakkalangasta. Nyt voin kertoa, että neule on viimein
valmis. Yli puoli vuotta siihen siis meni. Toki olen neulonut tässä
välissä muita, kesäisempiä juttuja puuvillalangasta.
Pusero tuli testattua viime viikonloppuna, kun olin Jyväskylän keskustassa Valon kaupunki-tapahtumassa.Ilta
oli kylmä ja erittäin tuulinen, joten talvitakki ja villapusero oli
tarpeen siinä säässä. Hyvin toimi ja piti kylmän loitolla.
Ainut miinus puoli on pienoinen ihon kutiaminen. Lanka tuntuu pehmeältä, siksi saattais olettaa, että ei kutita. Minulla oli pitkähihainen paita puseron
alla, mutta silti oli sellaista pientä kihelmöintiä.
Seuraava neuloskin on valmistumassa, myöskin väriltään sininen. Siinä
käytän kahta eri lankaa, koska kumpikin olisi yksinään liian ohutta.
Langoissa on villaa, silkkiä ja mohairia. Tuntu ja näkö on hieman
pörröinen mohairista johtuen.
Tänään taas suuntaan lankakauppaan katselemaan talven lankatarjontaa, ja sen voin luvata, että seuraava neule ei ole ainakaan sininen. Malli on jo mielessä, ja ehkä värikin...
Onhan tämä älytöntä, tämä neulontahulluus. Ei tätä kai voi kukaan muu ymmärtää, kuin toinen samanlainen.
Minna
