Monta hyvää ja yksi vuoden 2017 paras asia...

Se on taas yksi vuosi takanapäin. Tässä muutamia asioita jotka jäivät mieleen kuluneesta vuodesta. Minulle tämä vuosi oli ehkä eniten sosiaalisen elämän vuosi. Tapasin uusia ihmisiä, liityin erilaisiin ryhmiin ja kävin kaikenlaisissa tapahtumissa.

Keväällä ja alkukesästä elin elämässäni aika rankkja aikoja. Silloin tuli paljon liikuttua metsässä, ja huomasin miten luonto voi hoitaa ihmistä, jos siihen vain antaa mahdollisuuden.

Tämän vuoden aikana ole opetellut leipomaan gluteenitonta leipää, pizzaa ja vähän herkkujakin. Olen viimeistään nyt tajunnut, miten paljon ravinto vaikuttaa omaan oloon. 

Liikuntani on monipuolistunut tänä vuonna, sillä lenkkeilyn lisäksi käyn uimassa ja teen kotona lihaskuntojumppaa. Uintireissuilla myös vesijuoksen, ja se on kyllä tuntunut tehokkaalle.

Yksi kesän ikimuistoisimpia reissuja oli, kun lähdin Kalajoelle tyttäreni matkaseuraksi. Hänellä oli siellä dj-keikka Setä Tamun ja Kuningas Pähkinän kanssa. Ihanassa kesäillässa ajeltiin Kalajoelle. Tyttö heitti keikan "autoilevalle" yleisölle, ja sitten aamuyöllä ajoimme takaisin kotiin. Se oli sellaista äiti-lapsi aikaa. Kivoja muistoja tuollaiset...

Oma poikani täytti syksyllä kahdeksantoista vuotta. Olen hämmästellyt miten lyhyessä ajassa muutos lapsesta aikuiseksi on tapahtunut. Hieman jurosta teinistä on kehkeytynyt vastuuntuntoinen, keskusteleva, ulospäinsuuntautunut nuori aikuinen.

Kotona olen tehnyt pientä ikuiuusremonttia keväästä lähtien. Kaakelien maalaus sinisestä harmaaseen onnistui yli odotusten. Tällä hetkellä liesituuletin on jo asennettu ja hyllyt osittain seinässä, mutta tässä vielä seinä heti maalauksen jälkeen.Remontista tulossa juttua myöhemmin.

Niin se vuoden paras juttu...se oli kyllä Sup-laudan hankinta. Voin sanoa, että lauta on ehkä tähän astisen elämäni paras ostos. Vietin monta niin ihanaa ja kaunista hetkeä järvellä ja saaressa retkeillen. En malttaisi odottaa tulevaa kesää...

Plussan puolelle jäi vuosi kaikkinensa. Ei muuta, kuin innolla uutta kohti.

Minna

Rakkaat lapseni

 

Sää on kyllä puhuttanut viime viikkoina enemmän, kuin mikään muu. Aamulla herätessä oli niin iloinen lumipyry, että tuli mieleen vanha laulu hieman käänteisesti "no onkos tullut talvi melkein kesän keskelle...".

Parin viikon päästä on viikon loma, toivoa siis sopii, että siihen mennessä ne kesäsäät saapuvat.

Huomenna on äitienpäivä. Haluan kertoa muutaman sanan omasta äitydestäni. Olen kahden lapsen äiti,tytön ja pojan. Minulle on ollut aina selvää, että lapsia haluan ja olisin halunnut niitä enemmänkin, jos elämäntilanne olisi ollut ns. suotuisa. Tässä muutama kuva lapsistani vuosien varrelta.

Olen ollut omasta mielestäni lempeän tiukka (?) kasvattaja, oikeudenmukainen, puheeseen ja sopimiseen luottava äiti. Minulle on aina ollut tärkeää, että lapsi käyttäytyy hyvin ja kohtelee muita ihmisiä tasavertaisesti.

Toki raskaita aikoja on välillä ollut. Jokainen vanhempi toivoo lapsilleen ehjän kodin, että se ydinperhe pysyy yhdessä. Elämä ei vain aina mene niin ja siitä uudesta tilanteesta on tehtävä ydinperheen jälkeen seuraavaksi paras.

 

Toivon ja uskon olevani äiti, johon lapseni voivat luottaa ja jolle halutessaan voivat kertoa niin ilot, kuin surutkin. Olen myös se ihminen joka saa kuulla kunniansa, kun asiat ei mene lapsen mieleisesti. 

Nyt kun katson omia lapsiani, tunnen ylpeyttä ja suurta onnea. Tytär on taspainoinen ja rohkea nuori nainen, tekee mieleistään työtä ja haaveilee uusista haasteista.

Pojastani huomaan, että hieman jurosta teinistä on kasvamassa nuori aikuinen. Äitiä ei enää tarvitse niin paljon, mutta täällä olen olemassa tukena ja turvana.

Haluan toivotta kaikille oikein ihanaa huomista äitienpäivää.

 Minna