Rakkaat lapseni

 

Sää on kyllä puhuttanut viime viikkoina enemmän, kuin mikään muu. Aamulla herätessä oli niin iloinen lumipyry, että tuli mieleen vanha laulu hieman käänteisesti "no onkos tullut talvi melkein kesän keskelle...".

Parin viikon päästä on viikon loma, toivoa siis sopii, että siihen mennessä ne kesäsäät saapuvat.

Huomenna on äitienpäivä. Haluan kertoa muutaman sanan omasta äitydestäni. Olen kahden lapsen äiti,tytön ja pojan. Minulle on ollut aina selvää, että lapsia haluan ja olisin halunnut niitä enemmänkin, jos elämäntilanne olisi ollut ns. suotuisa. Tässä muutama kuva lapsistani vuosien varrelta.

Olen ollut omasta mielestäni lempeän tiukka (?) kasvattaja, oikeudenmukainen, puheeseen ja sopimiseen luottava äiti. Minulle on aina ollut tärkeää, että lapsi käyttäytyy hyvin ja kohtelee muita ihmisiä tasavertaisesti.

Toki raskaita aikoja on välillä ollut. Jokainen vanhempi toivoo lapsilleen ehjän kodin, että se ydinperhe pysyy yhdessä. Elämä ei vain aina mene niin ja siitä uudesta tilanteesta on tehtävä ydinperheen jälkeen seuraavaksi paras.

 

Toivon ja uskon olevani äiti, johon lapseni voivat luottaa ja jolle halutessaan voivat kertoa niin ilot, kuin surutkin. Olen myös se ihminen joka saa kuulla kunniansa, kun asiat ei mene lapsen mieleisesti. 

Nyt kun katson omia lapsiani, tunnen ylpeyttä ja suurta onnea. Tytär on taspainoinen ja rohkea nuori nainen, tekee mieleistään työtä ja haaveilee uusista haasteista.

Pojastani huomaan, että hieman jurosta teinistä on kasvamassa nuori aikuinen. Äitiä ei enää tarvitse niin paljon, mutta täällä olen olemassa tukena ja turvana.

Haluan toivotta kaikille oikein ihanaa huomista äitienpäivää.

 Minna