Voi, mitä tein...

Yllä olevat kuvat eivät mitenkään liity tähän aiheeseen, ovat vain kuvia tästä syksyisestä pihapiiristäni. Edellisessä postauksessa kirjoitin miten syksyn pimeästä ajasta voi selviytyä parhaiten. No, tietenkin kaikki elämän tapahtumat myös vaikuttaa hyvinvointiin.

Täytyy sanoa, että tämä viikko on kyllä ollut sellainen, että kiroiluvarastot on kulutettu tyhjiin ja V-käyrä on kohonnut ajoittain melko korkealle. Elämä on ollut kaukana harmoniasta.

Kaikki lähti siitä, kun sain ylinopeussakot töihin mennessä ja se tapahtuma poiki sitten monta muuta juttua. Kävi ilmi myös, että auto olisi pitänyt katsastaa jokin aika sitten. 

Ostin auton viime syksynä ja olin tarkistanut katsastusajan, mutta jostain syystä olin katsonut sen väärin!!! Katsastusasemalla ilmeni, että autossa oli korjattavia asioita...ja koska katsastusaika oli umpeutunut sillä ei saanut ajaa muuta, kuin suoraan korjaamolle. Bussilla siis töihin...

Olen ollut tästä kaikesta pahalla päällä, ja vain itselleni. Miksi olin niin huolimaton ja välinpitämätön? Jo pelkästä korjauksesta ja kahdesta katsastuksesta kertyi sievoinen summa. Sakot vielä siihen päälle, kylläpä kirpaisee...kaikki turhaa ja ihan omaa syytä.

No, auto on korjattu ja minä opettelen ajamaan hieman kevyemmällä kaasujalalla. Nyt, kun ärsytys on laantunut, lähetän ajatuksissani kiitokset mukaville poliiseille...

Viikonloppuna on tarkoitus nauttia tästä "harmoniasta" vain tässä kotona. Vähän siivoilua, lenkkeilyä, ja kenties yökylässä yksi (nelijalkainen) karvaturri.

Minna

Koti kevään kirkkaudessa ja muutama ongelma

Ensin jotain positiivista tähän tekstiin: Ihanaa on lisääntynyt valon määrä. Uskomattoman hienot aurinkoiset päivät ovat vieneet jäälle ja saareen retkeilemään.

Viikonloppuna istuttiin useampi tunti saaressa, nautittiin lämpimästä ilmasta ja termarikahvista. Tuntui että koko lähitienoon ihmiset viettivät aikaansa jäällä. Siellä oltiin liikkeellä koko perheen voimin ja kaikenlaisilla kulkuvälineillä.

Lisääntyneen valon myötä kaipaan kotiin kirkkaampia ja heleämpiä värejä. Suunnitteilla onkin uusia tyynynpäällisiä sohvalle ja sängylle.

Olen ihmeissäni, että (siis minä?)olen saanut pidettyä orkideani hengissä. Se näyttää hyvinvoivalta, ja uusia kukkia aukeaa säännöllisesti. Upotan ruukun kahden viikon välein veteen noin vartiksi. Se on riittänyt hoidoksi toistaiseksi.

Sitten niitä ei niin hyviä uutisia.
Yksi harmin aihe on ollut autoni, joka sanoi sopimuksensa irti viime viikonloppuna. Jotain ongelmaa huomasin jo aiemmin, mutta välillä auto toimi taas ihan normaalisti.
Sunnuntaina kulkupelini ei enää käynnistynyt ja onneksi sain sen korjamolle heti alkuviikosta.
Laina-autolla sain hoidettua työmatkat ihan hyvin.
Välillä vain käy niin, että ongelmat oikein kasaantuu jättimäiseksi vuoreksi. Tällä viikolla on tuntunut siltä, että ei kahta ilman kolmatta.
Toisaalta, ainahan näistä on selvitty. Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka tarjoaa auliisti apuaan.

Vielä kirjoista muutama sananen. Mennyt kuukausi on ollut Antti Tuomaisen kuukausi, koska olen lukenut kuukauden sisällä kolme hänen kirjaansa.
Täytyy sanoa, että kaikki kolme ovat olleet hienoja lukukokemuksia. Tuomaisen kirjoitustyyli on niin helppolukuinen, jännitys on koko ajan läsnä ja tarina etenee sujuvasti.
Kirjoissa on huumoria, jännitystä, rakkautta ja välillä sydäntäsärkevää kaihoa. Suosittelen.
Nyt ei muuta, kuin rentouttavaa viikonloppua!

Minna

Mielessä auton osto

 Aika kylmiä päiviä on ollut tällä viikolla, siksi kynttilät ja villasukat on kaivettu taas esille kaapeista ja komeroista. Mitään jouluhössäkkää ei kuitenkaan ole ilmassa, vaikka monissa lukemissani blogeissa siitä jo puhutaankin.

Pelargoniani on innostunut kasvattamaan lehtiä tässä syksyn koleudessa oikein urakalla. En ole moista ennen nähnyt tähän aikaan vuodesta. Toki en ole mikään kukka-asiantuntija, enemmän kukkani ovat kitukasvuisia, kuin runsaita.

Tämän viikonlopun ohjelmassa on autojen katselua ja toivon sen hyvän yksilön löytymistä, että voin keskittyä jällen muihin asioihin.

Pari viikkoa on mennyt selatessa autokauppojen nettisivuja  ja muutama auto on jo koeajetukin. 

Vanha autoni siirtyy nuoremmalle sukupolvelle ja tilalle ostan vähän uudempaa vuosimallia. 

Tarkoitus on siis ostaa käytetty auto. Kaikkia ihanuuksia on tullut vastaan, mutta yritän pitää järjen päässä ja ajatella realistisesti, että mitä oikeasti tarvitsen.

Lähinnä käytän autoa työmatkoihin, joka ei ole kuin viisitoista kilometriä suuntaansa. Turvallisuus on tietenkin tärkeä asia, siksi en halua mitään kovin pientä autoa. Muutama suosikki on jo tiedossa. Katsotaan, löytyykö niistä se oikea minulle tarkoitettu menopeli.

Mukavaa viikonlopua toivottelen.

Minna