Pohdintaa ruuanlaiton lomassa

Vuoden alku on yleensä aikaa jolloin tehdään kaikenlaisia lupauksia. On sokeriton ja tipaton tammikuu ja monenlaisia muita eläämää parantavia ja korjaavia lupauksia. Minun ei tarvitse olla sokerittomalla ja tipatomalla sillä molempien ainesten käyttö on muutenkin niin minimaallista.

Viime vuodenvaihteessa tein lupauksen, että käyn elokuvissa useammin. En sitten käynyt katsomassa kuin yhden elokuvan vuoden aikana. Tykkäsin kyllä tosi paljon siitä elokuvasta. Kyseessä oli Saara Cantellin ohjaama romanttinen elokuva "Ainoat oikeat". Hienot näyttelijät, yhdessä pääosassa ihana Ilkka Villi.

 Ehkä uudenvuodenlupaukseni perimmäinen tarkoitus oli vilkastuttaa sosiaalista elämäni, sillä siinä olisi kyllä parantamisen varaa. Viihdyn liian hyvin kotona ja toinen syy on myös iltapainotteinen työ, mikä hankaloitta ihmisten tapaamista. Olen töissä, kun toiset ovat vapaalla. Toki parannusta on vuoden takaiseen tullut huomattavasti ja eihän sitä tiedä mitä se tämä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tikiksen ensimmäisten päivien  treenit on nyt tehty ja hyvillä mielin odotan seuraavia rutistuksia. Jos jotain lupaksia haluaisin tehdä, niin ehkä pyrin jatkamaan tällä nykyisellä linjallani ja ulkoistamaan itseni l. lisäämään sosiaalista elämää.

Lauantaipäivän ratoksi keittelin tomaattikeittoa, joka on ollut aina suosikkikeittoni. Tämän ohjeen nappasin täältä. Muuten hyvä ohje, mutta tomaateista olisi ehkä kannattanut poistaa kuoret. Helppoa, nopeaa ja terveellistä, tomaatin terveellisyyshän paranee kuumennettaessa. Keiton lisänä vain ruisleipää ja avot.

Nyt kudin käteen ja uutta pipoa neulomaan. 

 Leppoisaa lauantaita.

Minna