Elokuun viikonloppu

Ensimmäinen työviikko takana loman jälkeen. Vähän nihkeää oli, mutta kai se tästä helpottaa. Hyvin huomaa taas miten vähän on aikaa puuhailla mitään omia juttuja, kun työ vie niin suuren osan vuorokaudesta.

Onneksi nyt viikonloppuna on ollut kaunista ja lämmintä säätä.

Eilen aamulla kävinkin lenkin jälkeen uimassa. Vesi oli niin viileää, mutta tuntui kyllä silti hyvälle. Ei kesä vielä ole lopussa.

Tomaatit parvekkeella antaa hyvin satoa. Saa nähdä miten kaikki raakileet kerkiää kypsyä. Pitää kaiketi kypsyttää sisätiloissa, jos ilmat viilenee liiaksi. 

Yrtit ajattelin siirtää kaikki samaan ruukkuun ja tuoda nekin sisälle ilmojen viiletessä.

Muuramessa oli eilen rompepäivät. Ostin pienen ruskean yöpöydän, (myyjän sanojen mukaan se on 40-luvulta) ja ison puisen helmitaulun. Yöpöytä tulee juniorin sängyn viereen ja helmitaulu kenties seinälle. Rompepäivillä oli aika hyvää tavaraa ja alue oli sopivan kokoinen, että sen jaksoi hyvin kiertää. Pöytälamppua ei edelleenkään löytynyt. 

Sorsaperhe on asustellut koko kesän meidän talon rannassa. On niin kaunis aurinkoinen aamu, joten lähden nyt rantaan katsomaan saisinko siivekkäistä uimaseuraa.

Minna

Lomamatkalle 3.

Olen edellisissä postauksissa kertoillut pienestä lomamatkasta eteläiseen suomeen. Tarina jatkuu vielä hetken aikaa. Hangosta ajoimme Tammisaaren ja Fagervikin kautta Porvooseen. 

Tammisaaressa pysähdyttiin muutamaksi tunniksi. Kävimme kaupoissa, sekä torilla ostamassa mm. mustikkapiirakkaa.

Seuraavaksi matka jatkui vanhaa Kuninkaantietä Fakervikin ruukkiin. Kuninkaantie olikin melko mutkainen ja mäkinen, mutta peltomaisemineen se oli kivaa vaihtelua ruuhkaisille moottoriteille.

Ruukki on minulle tuttu ennestään, mutta aina sitä jaksaa ihastella. Kartano, puukirkko, vanhat suuret puut, punaiset pienet talot, puutarhat ja hiljaisuus. 

Matkan viimeinen etappi oli siis Porvoo, jossa vietimme kaksi päivää. Olen kerran aikaisemmin käynyt Porvoossa, mutta silloin tutuksi tuli vain kirkko, koska kyseessä oli häät.

Nyt oli aikaa kierellä vanhaa kaupunkia ja vähän muutakin ympäristöä.

Hienoa, miten vanhat talot oli säilytetty ja kunnostettu. Minulle se kaikki oli kyllä visuaalista karkkia. Viimeisen kuvan sininen pikkiriikkinen talo oli niin sympaattinen. Joitakin ostoksia tein, lähinnä tuliaisia lapsille. 

 Paljon oli puodeissa kaikkea ihanaa, mutta nykyään osaa jo kysyä itseltään, että tarvitsenko minä oikeasti tätä tavaraa. Pöytälampun olisin ostanut, jos mieleinen vanha olisi löytynyt. Lamppua ei löytynyt, joten etsintä jatkuu edelleen. 

Ihme kyllä matkalle lähtiessä viikon sää näytti huonolle, mutta ei se sitten ollutkaan, vaan melko aurinkoinen.  Reissu oli kiva ja sopivan pituinen. Tämä koti-ihminen haluaa olla lomallaan myös kotona. Matkakertomus loppuu nyt tähän.

Minna