Joulu ja pönttöpommit (?)

Nyt alkoi viikon pituinen joululoma, vaikka vielä sitä ei tajua. On kaikenlaista pientä puuhaa vielä tekemättä. Olen kyllä aika kevyesti pyrkinyt ottamaan nämä jouluhommelit. Joululahjahankinnat ollut ihan minimissä, jotain pientä vain kuusen alle. Ainut asia mistä haluan pitää kiinni, on koti, sen pitää näyttää jouluiselta ja siistiltä.

Minulle tämä aika on ainutlaatuinen, siksi esim. kuusi tuodaan yleensä paria päivää ennen joulua, ei siis viikkoja aikaisemmin. Ruokien suhteen mennään ihan perinteisesti. Meillä koko porukka on aina tykännyt jouluruuista. Itse olisin kyllä jo valmis luopumaan kinkusta, mutta lapset haluavat sen edelleen, joten tänäkin vuonna sitä on pienesti.

Eilen vielä siivoilin ja sitten illalla kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin. Tuossa se nyt loistaa, joulun kruunu, omalla paikallaan. Pelkkiä palloja ja tähtiä koristeinaan. Niin, ja onhan siellä se pieni joulun enkeli kuusen latvassa.

Joulun lahjoihin kuuluu myös yksi itse valmistettu lahja, ekologiset vessanpöntön puhdistuspommit. Ne on valmistettu muutamasta raaka-aineesta, ruokasoodasta, sitruunahaposta ja tuoksua tulee eteerisestä öljystä. Sitä en tiedä, mitä lahjan saajat ajattelevat arkisesta lahjastani, mutta näin haluan herätellä miettimään tätä meidän maapallon tilannetta, että asiat voisi tehdä toisin.

Kauniiseen rasiaan pakattuna pommit voi hyvin pitää esillä kylpyhuoneessa.

 Luontokin on tällä hetkellä niin kaunis ja valoisa lumipeitteen ansiosta. Mitä muuta sitä pohjolan asukas voi toivoa, kuin valkoista joulua, ja se me saatiin. Pari päivää sitten otetussa kuvassa Päijänteen selkä loiski vielä vapaana, mutta nyt se on jäätynyt kokonaan.

Hyvää ja Rauhallista Joulua

Minna

Taitaa olla joulu tulossa

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun jouluhulinat ovat menneet minulta ohi silmien ja korvien. Tosiaan, taitaa olla joulu tulossa, enkä minä (jouluihminen) ollut uhrannut sille täällä kotona vielä ajatustakaan. Kynttilöitä olen kyllä polttanut, mutta vain tunnelman takia.

Nyt viikonloppuna asiat ovat toisin. Olen silittänyt ja ripustanut kimmellysverhoni ikkunaan, laittanut olkikranssin oveen ja kynttilöitä ja jouluvaloja vähän joka puolelle.

Luulin jo päässeeni jouluverhoista, mutta viime jouluna kokeilin noita kauan sitten hankkimiani kimalleverhoja ikkunaan ja toihan ne niin lämpöisen tunnelman, että perinne jatkuu. 

Olen ripustanut kimmellykset pellavaverhojen päälle, koska yksistään ne olisivat liian läpinäkyvät.

Hiljaa hyvä tulee tässä joulun laitossakin. Ei liian aikaisin, vaan juuri oikeaan aikaan ja sopivissa määrin.

Minna

Pikkujouluvermeet ja pohdintaa työstä

Voiko työssä olla kivaa? Kuulin kysymyksen, kun meidän alan koulutuksessa ollut työkaverini kertoi koulutuspalautteessaan kurssin aiheista. Omassa työhistoriassani on ollut jaksoja, jolloin olen ajatellut, että voi kun voisin tehdä jotain muuta mieleisempää työtä. 

Nykyisestä työstäni terveydenhuoltoalalla tykkään paljon, vaikka joskus väsyneenä sekin tuntuu olevan ihan syvältä. On kiirettä, kurjat työvuorot, ja työkaveritkin (ja minä) valittaa joka asiasta.

Tuo kaikki on ihan totta, aina ei ole kivaa. 

Tuntuu kuitenkin, että viimeaikoina olen ottanut hieman toisenlaisen asenteen työntekoon. Työtä on tehtävä elääkseen, miksi siitä ei siis tekisi mieluisaa.

Itse en kovin paljoa voi vaikuttaa työhöni, mutta omaan asennoitumiseeni voin. Positiivinen asenne lisää myös ympäristöön positiivisuutta.

Muutama vuosi sitten kärsin työuupumuksesta, tai ehkä elämänuupumuksesta. Silloin kaikkea oli enemmän, kuin pystyin kantamaan. Tuntui, että en jaksanut enkä osannut mitään, siitä tuli epävarma olo. Se kai laukaisi jonkinlaisen kohtauksen, töihin oli pelottavaa mennä.

Omakannasta myöhemmin huomasin, että lääkäri oli diaknosoinut tilani  paniikkihäiriöksi, ei siis uupumukseksi.

Tuo sairastuminen opetti kuuntelemaan itseä ja tajuamaan sen, että työssäkin tarvitaan priorisointia, että jossain on raja, kaikkea ei tarvitse tehdä ja apua voi aina pyytää.

Suurin voimavarani nykyisessä työpaikassani on ihan parhaat työkaverit. Nauru raikaa ja huuli lentää. Vastuullinen ja ajoittain raskas työ muuttuu näiden ihanien työkavereiden ansiosta paljon kevyemmäksi. Vietämme aikaa yhdessä myös työn ulkopuolella.

Eilen illalla kokoonnuimme taas yhteen, kun oli meidän yksikön pikkujoulu.

Niin, ja sinne pikkujouluun menin mekossa. Monena vuonna olen ollut housuissa, mutta nyt halusin vähän naisellisempaa.

Mekkoni on aika huoleton, ohutta trikoota, yksinkertainen malliltaan. Ei mikään kertakäyttövaate, vaan se sopii monenlaiseen menoon. Mekon kaverina korkeakantaiset mustat saappaat (kirpparilta) ja korvikset, jotka tein vielä ennen pikkujouluun lähtöä. Kaivelin laatikoistani tummanvihreät helmet, niihin vain koukut kiinni ja hyvä tuli! Ilta meni hauskassa seurassa maukkaan ruuan äärellä.

Voikaa hyvin töissänne!

Minna

Yksi biisi toi muistot mieleen

Lenkkeilin aamulla ja siinä liikkuessa kuuntelin musiikkia omalta Spotify-listaltani. Listan yksi biisi toi muistot mieleen viime kesältä ja pieneltä reissulta Poriin. Tyttäreni on DJ(klik), ja hänellä oli silloin heinäkuussa Porissa kaksi keikkaa.

Nyt marraskuun harmaassa nämä kuvat näyttää niin hyvälle.

Majoituimme Yyterissä, ja se olikin siihen ilmanalaan erittäin sopiva paikka, koska helleaalto teki olemisesta paikoin aika tuskaisaa. Yyterin rannat ja viilentävä vesi toivat helpotusta ainakin hetkellisesti.

Toisaalta yöpymispaikan saunamaiset olot oli niin lämmintä lääryä, että eipä siinä paljoa nukuttu.

Aikaisin aamulla kävelin yksin rannalla. Aamuaurinko, tyhjä hiljainen ranta ja pehmeä hiekka varpaissa. Se hetki oli ihan kaikki, mitään muuta en kaivannut...

Tyttären keikka oli keskellä Porin kaupunkia, puistossa. Porukkaa oli paljon liikkeellä, koska samaan aikaan oli SuomiAreena, Asuntomessut ja Pori Jazz. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, nauttivat kesäpäivästä ja kuuntelivat hyvää musaa.

Niin se biisi, mikä toi mieleeni nämä kesäiset muistot? Tyttäreni oli lopettelemassa soittoaan ja kysyi minulta, "äiti, saat toivoa, mitä haluaisit kuulla viimeisenä" Niinpä äkkiä, ihan lonkalta tuli mieleen tämä: David Guetta&Sia - Flames (klik). 

Kiva reissu parhaassa seurassa, lisää tällaista!

Minna

Ensilumi ja syksyn värit

Tänään satoi ensilumi tänne Päijänteen rannalle! Ihana asia muuten, mutta mietityttää vain töihin lähtö, koska autossa on vielä kesärenkaat (hhmm). Lisää lunta saa tulla vaikka kuinka paljon, jos vältytään masentavalta mustalta marraskuulta.

Pari viikkoa sitten olin kaveriporukassa vene- ja saarireissulla. Ilma oli lähes täydellinen lokakuun sää. Lauantaina oli pilvistä, mutta sunnuntaina aurinko paistoi lämpimästi siniseltä taivaalta.

 En ollut aikaisemmin kyseisessä paikassa käynyt, se oli perinteinen mökkisaari saunoineen ja grillauspaikkoineen. Voin vaan kuvitella millaista siellä olisi kesällä. Laitoimme saaren ns. talviteloilleen, eli paikat siihen kuntoon, että kestää talven säät, ja ensi keväänä on taas kiva palata sinne.

Ruska on tänä syksynä ollut erityisen keltainen. Syksy ei vuodenaikana ole minulle mieleen, mutta kyllähän luonto on ollut kaunis kaikissa väreissään. 

Nyt siis mietin, että lähdenkö töihin bussilla vai omalla autolla. Lumisade on muuttunut rännäksi, ehkä menen omalla autolla...


Minna