17.2.2017

Huh, mikä viikko!







luminen, luonto

Viime viikonloppu oli oikein liikunnallinen, kävin lenkillä, zumbassa ja sunnuntaina vielä hiihtämässä. Zumbassa käytettiin lisänä käsipainoja ja siksi olikin oikein tehokasta liikuntaa.

hiihto, liikunta

Hiihtäminen muutaman vuoden jälkeen tuntui kivalle. Mäkiseen maastoon suksillani ei ollut mitään asiaa, koska suksissa ei ollut tarpeeksi pitoa.
 Mäkien nouseminen oli aivan liian työlästä. Hiihdin siis tasamaastossa jäällä ja se olikin tosi tehokasta.

video

Karvainen poika oli taas yökylässä ja yhdessä tehty aamulenkki jäälle oli varmasti pojan mieleen.


Tein viikolla pari yövuoroa töissä ja se on tuntunut aikamoisena väsymyksenä.
Yövuorojen jälkeen olen hissutellut tässä kotona lueskellen, Areenasta sarjoja katsellen ja lisää neuleita tuottaen.
Langan väristä voi päätellä, että kevät on tulollaan. Huom. edellinen harmaa alpakkaneule on vielä vaiheessa, koska lanka loppui kesken.
Viikonlopun olen töissä, joten mitään muuta ohjelmaa ei ole tiedossa. Muutama viikko vielä ja sitten alkaa talviloma, jeeeeh!

luonto, jää

Hyvää viikonloppua toivottelen.


Minna

12.2.2017

Rakkaan pöydän tarina







Yksi rakas huonekaluni muutti takaisin kotiin. Kyse on pöydästä, joka on tehty vartavasten minulle.
Ajatus tästä pöydästä lähti aikoinaan eräästä toisesta, jonka näin sisustuslehden kannessa. Kirjoitin siitä silloin jutun, ja se löytyy täältä.
Halusin siis rustiikkisen, täyspuisen pöydän ja pyysin miestäni tekemään sen minulle. Aika pitkään sain pyydellä ja anella ennen kuin päästiin itse asiaan.

 En halunnut välttämättä samanlaista pöytää kuin lehdessä, vaan ihan omanlaisen. Piirsin karkean mallin ja mietin pöydän noin mitat. 
Seuraavaksi kävimme hakemassa Puukeskuksesta puutavaran. Pöytäähän ei kuitenkaan päässyt heti tekemään, koska puun täytyi kuivua aika pitkään sisätiloissa. 
Valmis pöytä sai vähän kolhuja pintaansa, koska halusin sen näyttävän vanhemmalta kuin onkaan. Lopuksi se käsiteltiin rautavithrillillä ja vietiin ulos aurinkoon muutamaksi viikoksi harmaantumaan. Pöydän pinnasta tulikin kauniin harmaa.
Ihmeellinen auringonvalo, mitä se saakaan aikaan!


Juhannuksena 2013 pöytä oli ensimmäistä kertaa esillä meidän olohuoneessa ja sopi kyllä tuohon rautasängyn kaveriksi oikein hyvin. 
Huvittaa muuten nyt katsoa tuota kuvaa.
 Siitä näkee miten järjestyksessään paikkojen oli oltava, tyynyt ojennuksessa, paikat puunattu ja kuurattu, mies ja koirat ajettu pihalle (heh), koska oli juhannus. 
Nyt suhtautuu vähän rennommin asioihin.


Sen jälkeen pöytä on seilannut siellä sun täällä. Välillä ollut melkein heitteillä jossain pihan perällä. Viimeksi ollut tyttärelläni lainassa, ja nyt se siis palautui takaisin minulle. Ulkomuoto on muuttunut alkuperäisestä hiukan tummemmaksi puuvahan ansiosta.



Pöytä on niin vankka ja hyvin tehty, että se kestää vaikka seuraavat sata vuotta. Arvostan yli kaiken puualan osaajia. Voisin itsekin opiskella alaa, mutta taitaa aika ja ikä loppua kesken. Kiitos siis ex-mieheni tästä pöydästä. Arvostan.


Tällä viikolla on ollut niin kauniita, aurinkoisia pakkaspäiviä. Tässä vielä lopuksi kuva aamusta, kun kävin jäällä kävelemässä ja ihastelemassa upeaa luontoa.
Leppoisaa sunnuntaita ja uuden viikon alkua.


Minna



4.2.2017

Neulontaa ja valokuvia








Lauantaita eletään ja aamun reippailulenkki tehty hiljaisessa lumisateessa. Tuntuu, ettei oikein saa kiinni tästä vuodenajasta. 
Viikot menee jotenkin sumussa ja viikonloput liian nopeasti.
 Mikään ei tunnu oikein miltään. Ehkä tämä "välivaihe" jossain vaiheessa helpottaa.
 Kaipaan niin kovasti aurinkoa, että välillä melkein silmiin sattuu tämä harmaus.


Yksi asia kuitenkin on varmaa, nimittäin neuleita tulee, kuin sieniä sateella. Tällä hetkellä neulon puseroa ihanasta alpakkalangasta, väreinä valkoinen ja harmaa. 
Malli on "omasta päästä". Neulon puseron hihasta hihaan yhtenä kappaleena, ainaoikein neuleena. Helppoa kuin mikä, voi neuloa vaikka televisiota katsellessa.



Kerron vielä valokuvakilpailusta, johon olen osallistunut. Armas kotimaammehan täyttää loppuvuodesta sata vuotta. Satavuotiaaseen Suomeen liittyen on järjestetty Minun maisemani- valokuvakilpailu.  
Olen laitellut sinne myös omia kuviani, en palkintojen toivossa, vaan matalan kynnyksen takia. Kilpailu on tarkoitettu kaikille suomalaisille.
Toki palkinnotkin on hyviä, kameroista, telttoihin ja kirjoihin. Tammikuun parhaat kuvat on jo julkistettu ja hienoja ne ovatkin. 


Sivuilla kannattaa käydä katsomassa upeita kuvia, osallistua kilpailuun, tai vaikka äänestämässä omaa suosikkikuvaa. 
Kilpailusivuille ,kilpailu.minunmaisemani.fi, pääset tästä
Tämän ottamani (muutaman vuoden takaa) talvisen kuvan myötä toivottelen rentouttavaa viikonloppua.

Minna



27.1.2017

Maalia pintaan












Olen tehnyt pientä maalaushommaa viime aikoina.
 Tässä asunnossahan on paksut ja leveät ikkunalaudat (-tasot), alunperin jotain kellertävää kivimateriaalia.
 Keltaisuus ei ollut makuuni, joten vuoden päivät mietin ikkunalautojen maalausta.

 Alkuun tuntui, että niitä ei voi muuttaa, koska ne kuuluvat tähän vanhaan taloon ja ovat olleet aina tuollaiset.

Joulun alla päätin kokeilla pienelle alalle miltä taso näyttäisi maalattuna. Ohensin maalin vedellä melko reippaasti, koska tarkoitus oli, että laudassa oleva kivikuvio kuultaa läpi.

Tulos näytti niin hyvälle, joten en epäröinyt enää hetkeäkään. Koska maalikerros oli ohut, se kuivui melko nopeasti. Maalasin kaikkiaan kolme kerrosta.

Viimeisessä kuvassa taso ennen maalausta. Luonnossa taso oli tosin keltaisempi kuin kuvassa.

 Täytyy sanoa, että lopputulos ylitti kaikki odotukset ja vaikutti jotenkin raikastavasti koko huoneen ilmeeseen. Kukatkin tulee paremmin esiin valkoista vasten. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen.

Nyt toivttelen hyvää viikonloppua. Minulla on vielä yksi iltavuoro edessä, mutta sitten saan pari päivää levätä.



Minna

21.1.2017

Tyytyväinen / tyytymätön







orgidea, kukka, koti

orgidea, kukka, koti

keittiö, pesuaine, pullo

kukka, tyräkki, kaktus, maisema


Onko ihminen koskaan tyytyväinen? tämä kysymys on tullut mieleeni, kun nämä asuntoasiat pyörii välillä mielessä liikakin.
Tämä nykyinen talo valikoitui kodikseni silloin puolitoista vuotta sitten lähinnä sijaintinsa takia.
Koska olen tällainen "rantojen nainen", ja asunutkin viereisellä saarella parikymmentä vuotta järven läheisyydessä, olisi tuntunut ankealle muuttaa pois veden ääreltä.

Täältä on sopiva matka töihin ja ulkoilumaastot on mitä parhaimmat. Omista ikkunoista avautuu hienot maisemat järvelle. Ikkunoita ei tarvitse verhoilla peittää näkösuojan takia.
Asunto on suurimmaksi osaksi mieleinen. Tykkään valitsemistani seinä- ja lattiamateriaaleista. Makuuhuone on mieleinen ja olohuoneen puolikin menettelee.

Naapurit on mukavia ja täällä on rauhallista. Ja mikä parasta, hyvä ystävä ja lenkkikaveri asustaa kerrosta ylempänä.

Mutta... välillä tuskastun, kun ei ole kunnollista, tilavaa erillistä keittiötä. En ole mikään kodin hengetär, joka leipoo ja kokkaa päivät päästään.
Ruokaa kuitenkin laitan ja leivonkin joskus, joten isommat tilat olisi tarpeen. Ärsyttää myös se, että keittiönurkkaus ja olohuone on samaa tilaa. 

Toinen harmin aihe on wc/suihkutila, joka on aivan liian pieni. Toki siellä asiansa hoitaa, mutta isompi olis kivempi, heh.

Tämä oli tällaista marmatusta. Kyllähän minä kuitenkin hyvin täällä viihdyn. Ehkä joskus tulevaisuudessa se erillinen keittiökin on olemassa, tosin jossain toisessa asunnossa, koska tästä ei seinät siirry. 

Välillä on kiva marmattaa ja lopulta huomata miten hyvin asiat oikeasti on. Ehkä myös tarttua toimeen ja yrittää muuttaa asiat paremmaksi. Noille sinisille kaakeleille on kyllä lopultakin tehtävä jotain.
Ostin orgidean iloksi itselleni ja tyräkille muutaman kaverin. Vihreys tuntuu nyt kivalle. Ja hei, ulkona on upea ulkoilusää, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Pihalle siis!

Minna